Hulluuden symbolit

Olo pahenee pahenemistaan. Voisin käydä hakemassa tarvittavan lääkkeen. Mä en tiedä miten päin olisin. Taas uusi viilto. Tämä alkaa karkaamaan käsistä. Alkaa menemään pakkomielteeksi jälleen. Olen taas ruvennut miettimään itsemurhaa. Miten, Missä, Milloin? Kysymys litania pyörii päässäni. Olen yhtä tyhjän kanssa. Laiska, tyhmä ja ennen kaikkea turha. Vihaan itseäni. Enemmän kuin mitään muuta.

Taas. Taas mä sorruin. Olo romahti. Maailma kaatui niskaani. Tuo kaunis viilto meni taas syväksi. Terveydenhoitajalla kävin näyttämässä sitä. Koska siitä vaan valui kudosnestettä. Vaikka mä vannoin, ja vannoin, etten koske enää mihinkään satutamis-mielessä. Mutta mä sorruin. Anteeksi. Psyykkinen kipu tappaa lopulta. Mutten halua kuolla, en vain kestä mitään, yksi väärä sana väärällä hetkellä voi tuhota kaiken. Näin kävi jälleen. Meinasin ruveta itkemään. Mä en jaksa. Haluan kadota omaan universumiini, turvaan pahalta. Mielessäni tapahtuu. Romahdan polvilleni. En tällä kertaa kuule niiden puhetta. Pääni sisällä liikkuu 7 eri henkilön ajatukset. Ajatukseni ovat solmussa. Umpisolmussa. Ensimmäinen ajattelee viiltelyä. Toinen ajattelee että olisiko kuolema p...

Taas läheltä piti tilanne pikku veljen kanssa. Neljäs demoni oli läsnä. Halu tappaa se saatanan kakara oli ihan helvetin vahva. Se helvetin kakara ärsyttää ärsyttämisen ilosta, tökkii ja lätkii.  Onko se niin helvetin vaikea ymmärtää ettei muhun saa koskea, ja sen olen sanonut monta kertaa?  Vielä maksimaalisen megavitutuksen aiheuttaa se että  mulle tullaan sanomaan että 'sehän on vaan lapsi' Saako lapsi sitten käyttäytyä miten haluaa? Mielestäni ei. Ja pitääkö minun sietää kaikki mitä mulle tehdään?     Tärisin ja huusin vielä autossakin  kun pääsin pois isäni luota. Neljäs osani otti minut valtaansa ja huusi. Neljännelle ei kylläkään ole ominaista huutaa, se vaalii hiljaisuutta, se vihaa kaikkia ja kaikkea. Se olisi ollut valmis tappamaan....