22.07.2018
Ei musta oo mihinkään. Hymähdän itsekseni. En jaksa tätä paskaa enää yhtään. Tässä sitä ollaan, samassa pisteessä kuin vuoden alussa. Pitääkö mun nöyrtyä ja sanoa etten pärjää? Ylpeyden nieleminen on pahin pelkoni. Kaikki kasaantuu yhdeksi epämiellyttäväksi möykyksi sisälleni. Miten mä pärjään itseni kanssa..? En mitenkään. En jaksa lähteä kämpiltä mihinkään. Koiran ulkona käyttäminen on jo helvetinmoinen työmaa. En jaksa enää mitään. Mikään ei merkitse mulle mitään. En ansaitse apua, joten en ota sitä vastaan. Mä koen että alan jo sairastuttamaan ympärilläni olevia ihmisiä. Ehkä mun olisi hyvä lähteä pois. Jonnekin muualle. Tai lähteä enkelten luo. Siellä ei tarvitsisi pel...