Nimetön.

-
Anna, josta eilen kerroin, seuraa mua kokoajan. Hän kieltää nukkumasta koska pelkää pimeää. Anna ei ole paha. Ei todellakaan. Hän on vain ujo, myöskin arka. Pelkää uusia asioita. Ja pimeää. 

Persoonat/osat riehuu. Luin juuri viestiketjun joka kävin kaverini kanssa. En muista että olisin ne viestit kirjoittanut. Kiitos kuuluu taas osalle nro. 3 
Siitä tiedän että kolmonen on ollut paikalla, koska tärisin kokoajan. Nyt alkaa olo jo rauhoittumaan. Ja ahdistus palasi puolta voimakkaampana. 

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pahuus

-
Kuva
Vaan 4tikkiä maanantailta. Siis vain 4, säälittävä minä. Hirteen joutaisin. Mietin vain kuolemaa. Halu kuolla kasvaa päivä päivältä.  Tämä viikko on ollut täydellinen helvetti. Sain neljä tikkiä ja antibioottikuurin. Demonit mekastavat päässäni. Hokevat kuinka surkea olen. Ja kuinka minun pitäisi kuolla. Vittu, mä en jaksa tätä enempää.  Olo on täydellinen kaaos. Kuolema-aiheinen kaaos. Kaikki on palannut lähtöruutuun. Lähes kaikki demonit/osat/persoonat, millä nimellä haluaa nyt puhua niistä, tahtovat tappaa minut. Viides kielsi avaamasta mielessäni olevan tyrmän ovea. "Älä avaa ovea, älä  edes raota, pidä pahuus kytkettynä. Ja sinä jos joku tietää mitä se pahuus on." Mutta minä avasin tyrmän oven, ja päästin pahuuden vapaaks...
Lue lisää

Vellova paha

-
Istun ja yritän saada tämän sisälläni vellovan pahan pois. Tämä on vaan jotakin kamalaa. Tarvittava lääke taas naamaan, taistelu jatkuu.  Olen vaan ihan finaalissa tämän oloni kanssa. Haluaisin pois täältä sairaalasta, mutten uskalla lähteä koska Itsetuhoinen on tehnyt itsemurhasuunnitelman. Se aikoo toteuttaa sen. Ja mä en jaksaisi taistella sitä vastaan. Kannattaako mun lähteä? Vastaus tulee Itsetuhoiselta. Kannattaa, niin pääsemme pois elävien kirjoista! Itku kurkussa pyydän hengiltä taas etteivätkö ne vaan voisi antaa mun nukahtaa ikiuneen. Enkö vaan voisi päästä ikuiseen tyhjyyteen? Olen loppu. En enää tiedä kauanko jaksan.   Yritän hengittää rauhallisesti, mieli lietsoo mua paniikkiin. Käperryn takaisin peiton alle. Musta tuntuu että oon kohta joku muu.. En enää kauaa kestä tätä ahdistusta, tää vaan pahenee. Päivällä yksi tarvittava ja äsken toinen. Milloin tää hellittää?!  Itku kurkussa kysyn, vaikkei kukaan kuule.  Katseeni alkaa etsimään esinettä jolla voisi...
Lue lisää

Anteeksi mutta et voi auttaa...

-
Mä en tiedä mitä kirjoittaisin. Tää on harvinaista. Haluaisin vaan huutaa, kun puhelin vittuilee ihan täysillä, ahdistaa mm. Kaikki. Mä en valitettavasti oikein pysty kirjoittamaan kunnolla viikkoon kun "rakas" lumia 800:seni putosi ja näyttö särkyi. Nyt kirjoittelen zte bladella. Mutta veikkaan tietäväni ahdistuksen syyn, tai sen mikä tämän laukaisi. Eilinen. Kävimme syömässä ja elokuvissa. No istuin autoon, kun olimme lähdössä, ajatukset valtaa mieleni. "Ei, mä en jaksa, mä en pysty enkä mä halua lähtee!" No lähdin kuitenkin, sain kyllä tapella ihan helvetisti että jaksoin nauraa ja jutella muiden kanssa. Ja nyt varmaankin luullaan että se teki hyvää mulle, siis olla muiden kanssa, joo tuntu ihan vitun hyvältä herätä aamulla ja ruveta melkein itkemään kun ei vaan jaksaisi nousta ylös kun on niin loppuunpalanut olo. Mutta eipä kukapa näistä tietää, kun en puhu? Ja muutenkin mulla ei saa olla parempi olo, Se kostaa mulle heti, jos edes ajattelen positiivi...
Lue lisää