?

Antakaa mun mennä, itse perkeleeni kesytän.
- Pyhimys ja Medium

Mä katson näitä keskustan rakennuksia, musta tuntuu mahtavalta kun ajattelen ettei mun tarvitse enää kauaa näitä paikkoja katsella. Mulla on helpottunut, hyvä olo. Mä tiedän ettei mun oireet lähde vaikka mihin menisin. Mulla on vaan se tunne että mun pitää lähteä. Oma asunto, se kuulostaa oikealta. Mä olen pitkään arponut tätä lähtöä ja nyt mä oon varma. Mä lähden pois.
Vaikka te kuinka hoette etten pärjää yksin, se ei vaikuta mitenkään. Uhmakas Jääräpää on päättänyt pärjätä. Kyllä me pärjätään. Mä otan kissan, se saa mut pysymään läsnä. Niin kuin nykyinen kissanikin saa mut tähän maailmaan.

Musta tuntuu pahalta katsoa kaupankassalla kaveria, joka on töissä. Koska mulla ei ole edes ammattia, mulla ei ole minkäänlaista koulutusta. Musta ei ole töihin, mä elän kuntoutustuella. Mä haluaisin niin kovasti kouluun. Mutta ei. Mä en kykene siihen.

Mä elän nyttenkin usvapeitossa. Mä odotan huomista. Huomenna saan tietää asunto-asioista. Pääsenkö takasin tukiasuntoon vai saanko vuokrata ihan oman asunnon..

Taas asioita jotka ei paskaakaan kiinnosta. Joku vitun naistenilta, haistakaa vittu. Meitä ei kiinnosta. Olisi parempaakin tekemistä!
-Puolustaja

Mä vaan mietin myös Puolustajaa ja Jääräpäätä, ne on raivona jos pitää ruveta kynsiä lakkailemaan tai jotain vastaavaa. Niitä ahdistaa muutenkin se että ovat naisen kehossa. Mutta sitten Surullinen ja Pikkuinen odottaa innolla. Mä en tiedä mitä tehdä. Sosiaalinen, hoida tilanne, ole kiltti..

Kivaa kun päästään lakkaamaan kynsiä ja kaikkea kivaa! Mä en malta odottaa!
-Pikkuinen

Tää on tuskaa, vaikka on tuttu porukka kasassa, mua ahdistaa olla niiden kanssa. Mä haluan pois.
Kaikesta hälinästä huolimatta omassa maailmassani. Mietin tulevaisuutta ja sitä kuinka elän omassa asunnossa kissan kanssa. Kuinka saan olla rauhassa, persoonieni kanssa, kuinka mun ei tarvitse vatvoa sitä että lähdenkö vai en. Kuinka mä tiedän että mä jään. Kuinka tuntisin eläväni "normaalia" elämää.