Tapahtuu mielessäni

Kuljen synkän metsän halki, kuulen kuinka korppi raakkuu jossain kaukana, mutta sen ääni tuntuu tulevan paljon lähempää kuin todellisuudessa onkaan. Tuuli ujeltaa puiden oksissa jotka uhkaavasti kurottuu ylleni. Löydän vihdoinkin sen talon. Jonka kellariin olen sulkenut Heidät. Sulloin heidät kellariin jota kutsun tyrmäksi. Se olkoon heille tyrmä.

Astun kellarin ovelle, tarkistan ettei muita ajatuksia ole lähimailla. Mietin vain, että haluanko tätä, haluanko nähdä Heidät?

Avaan oven, se narahtaa, ääni vihlaisee korvia. Mietin vieläkin tahdonko tätä todella?

Ensimmäinen porras alas mieleni uumeniin, hiljaista, ihan kuoleman hiljaista.

Vielä voisin kääntyä ja jättää Heidät sikseen.

Näen hiiren vilistävän ohitseni.  En ole käynyt täällä toviin, Enkä välttämättä halua vieläkään tulla tänne.

Olen alhaalla, Katselen ympärilleni, täällä on pimeää. Ehkä parempi niin. Käperryn seinää vasten katselemaan niitä.  Kivinen seinä tuntuu kylmältä selkääni vasten.  Osani ovat edelleen samoilla paikoilla minne heidät jätin.

Ykkönen on tyrmän nurkassa sidottuna, se tuijottaa minua pistävästi sanomatta sanaakaan,

Kakkonen on lähellä tyrmän portaita, sidottuna sekin, nukkumassa,

Kolmonen, on tyrmän toisessa nurkassa, lasisessa kopissa, tuijottaa minua anelevasti, päästä meidät vapauteen.

Nelonen, on kahlittu paksuilla kettingeillä seinään, se yrittää käydä päälleni, muttei onnistu ja palaa pimeyteen.

Vitonen, köytettynä Kakkosen vieressä, se on hiljaa, tuijottaa vain maahan.

Kutonen, on käpertyneenä vieressäni, se ei sano sanaakaan tuijottaa vain käsiinsä, minun ei tarvinnut edes köyttää sitä, se tuli vapaaehtoisesti tyrmään.

Kun katselen heitä, mietin vaan kuinka paljon pahaa ne ovatkaan saaneet aikaan, Tikkejä, paniikkikohtauksia, arpia yms. Ne vihaavat minua, mutta vihaanko minä heitä? He ovat kuulemma kuitenkin osa minua. En usko sitä, mikään noin kamala ei ole osa minua.

Samaan aikaan Nelonen riuhtaisi itsensä, en kykene telkeämään sitä uudestaan, katson vain kun se vapauttaa muut osani. Ykkönen, Kakkonen, Kolmonen, Vitonen kaikki taas vapaina, tällä kertaa olen itse niiden kanssa vankina. Nousen ylös ja juoksen rappuset ylös. Paiskaan oven kiinni ja painan sen lukkoon. Itken, samalla kun kuulen Ykkösen sähisevän "lain kohta numero 1. älä itke!!"  Minun ei olisi koskaan pitänyt mennä alas.

Ykkönen saa oven auki. Koko demoni-joukko vyöryi tyrmästä ulos.

Juoksen niitä pakoon. Ne ovat vihaisia kun telkesin Ne. Huutavat kuinka aikovat kostaa. Pysähdyn, luovutan. En ole mitään niitä vastaan. Ne käyvät päälleni. Uhkailevat että nyt käy huonosti. Huutavat että kohta lähtee henki. Ne sanovat että nyt on pakko vähintään raapia.

Kuulen kuinka Ne huutaa. Kuulen myös ahdistuksen kutsuvan minua. Samanen korppi raakkuu tälläkertaa lähempänä.

Juoksen Demonieni tyrmää kohti. Yritän huijata niitä takaisin sinne. Ne lähtevät perääni. Kompastun kantoon ja kaadun maahan. Rupean itkemään. Demonit saavat minut kiinni. Samaten ahdistus on löytänyt minut mieleni metsän syövereistä. Demonit ottavat minusta kiinni, Ykkönen pitää minua niskasta. Kakkonen on kiinni oikeassa kädessäni. Nelonen pitää kiinni vasemmasta kädestäni. Vitonen seisoo hiljaa, Kolmonen katsoo tätä touhua kuten myös Kutonen. Seiska puhuu, tai ennemminkin sähisee mulle.

'Kuules nyt, anna meidän saattaa tämä loppuun. Et tarvitse elämää. Kuolema korjaa sinut. Sä oot lähellä lähtöä!'

Rupean itkemään entistä enemmän. Ykkönen sähisee mulle lain kohdasta numero 1. Älä itke.

Yritän riuhtoa itseäni irti Demonien otteesta. En onnistu. En vain yksin kertaisesti onnistu. Itken vielä enemmän

'Mitä aiotte?'  Kysyn hiljaa.

Ykkönen sähähtää 'kohta numero 14, älä kysy mitään!'

Seiska kumartuu lähemmäksi minua, ja sähisee,

'Joudut tyrmään. Niin kuin teit näille muille demoneille! Kosto elää!'

Demonit alkavat raahata minua tyrmää kohti. Pistän vastaan, mutta turhaan. Ne on vahvempia kuin minä. Ne heittävät minut tyrmään. Tyrmässä on kylmä, pimeää ja yksinäistä. Mutten ole yksin siellä. Kuulen nopeaa puhetta ja naurua..

'kuka olet?' Kysyn.

'Olen se josta et ole vielä tietoinen... Numeroni on 8.'

Alan huutamaan. 'Ei, ei, ei, ei, ei! Ei lisää demoneita!'

Kasi tulee lähemmäksi. Laskee kätensä olkapäälleni ja sanoo:

'En ole demoni. Mä haluan auttaa sua.'

Pelko valtaa mieleni, jos hän ei ole kuin muut demonit, niin onko hän kuin Krista? Tai Kalle?

Kasi istuu viereeni. Ja sanoo;

’Et olisi saanut antaa niille valtaa, et olisi saanut vapauttaa niitä.  Siksi olet nyt täällä tyrmässä kanssani. Ne eivät päästäneet minua pois, koska en ole kuin Ne. En halua tuhota sinua. Meitä on nyt kaksi jotka haluavat elää.’

’Tai siis yksi, sinä. Minäkin haluan kuolla. En kestä enää Niitä. En kestä tätä meteliä pääni sisällä.’

’Kaikki on sinusta kiinni. Sinä ratkaiset kuollaanko me vai ei. Jos haluat kuolla, niin tilanne on aika mahdoton. En voi estää sinua. Olenhan vain osa sinua.’

’Miksi sitten Seiska on niin voimakas? Miksi se pystyy tappamaan minut jos vaan saa tilaisuuden..?’

’Seiska on saanut vallan, se johtaa nykyään kaikkia Demoneita. Sen ei tarvitse kuin saada pieni napsahdus päässäsi aikaan ja silloin sillä on kaikki valta, se ei ole ääni, se on se todellinen pimeä puolesi.’

Kasi nousee ja palaa pimeyteen, huomaan sen riutuneen kehon, se on tainnut olla tyrmässä jo pitkään, miksi se ei ole kertonut olemassa olostaan? Haluaisin juosta sen perään mutten uskalla, jos hän vaikka suuttuu. Enkä halua lisää Demoneita päähäni. Alan miettiä miten saan Seiskan pois vallasta? Miten voin voittaa itseäni vahvemman?  Miten se on vaan mahdollista?

Siinä samassa kuulen hiljaista puhetta;

'Varjokettuuuu.... Varjokettuuu..'*

Säikähdän ja hyppään pystyyn. Alan huutamaan ja juoksen tyrmän portaat ylös ja alan hakata ovea.

'Päästäkää mut pois!'

Tunnen kuinka jokin riuhtaisee minut alas takasin tyrmän uumeniin, se kuristaa minua ja sanoo;

'Olen demoni numero 9. Haluan sinut hautaan kuten myös muut, tai no, lukuun ottamatta Kasia. Haluan sinut hautaan niin kovasti ettei sanat riitä kuvaamaaan! Mutta en rupea riehumaan toisin kuin Seiska. Minä teen sen kunhan tilaisuus tulee.'

Itken taas, Ykkönen huutaa ovelta, 

'TURPA KIINNI, ÄLÄKÄ ITKE! Ysi haluaa vain tappaa! ' Ykkönen nauraa. Ja päästää Ysin pois mieleni tyrmästä. Jään kahdestaan, Kasin kanssa, Itken ja rukoilen kuolemaa.

*En halua kertoa nimeäni. vaikka saattatte sen tietääkkin.