Usvapeitossa

Päässäni käydään keskustelua kuolemasta.
Olen vieläkin vankina mieleni tyrmässä. Olen kuin kiedottuna usvapeittoon. Haluan vapauteen, täältä tyrmästä.
Ahdistaa. Ahdistus jäi kanssani tänne tyrmään.
Kun yritin nukkua, kuulin selkeää puhetta kuolemasta pääni sisällä. Ne keskustelivat että milloin ne tappaa minut. Tai no, meidät.
Meteli päässä voimistuu. Ja voimistuu lisää.

Tapahtuu mielessäni;
Kasi ei ole tullut tyrmämme varjoista pois. Se ei uskalla. Se sanoi pelkäävänsä muita Demoneita.
Yritän kutsua Kasia, se ei tule luokseni. Alan itkeä, siinä samassa tyrmän ovi repäistiin auki ja Ykkönen huutaa ' Vitun idiootti, Älä itke, olet sielä koska et kykene noudattamaan Tietä Täydellisyyteen!' ja sitten se paiskasi oven kiinni.
Lopetan itkemisen. En uskalla enää edes itkeä. Nousen seisomaan mutta samalla ahdistus paiskaa minut kivi seinää vasten,  sähisten 'Sinähän pysyt siinä!!'