Hulluuden symbolit

Haluan kuolla, niin kovasti etten tiedä miten päin olisin. Pään sisällä kamala kaaos. Demonit riehuvat. Mä oon ruvennut miettimään että onko ne ääniä vai pelkkiä ajatuksia? Ajatuksia jotka ei tunnu omilta? Tuntuu ettei musta ole tähän elämään.  Ehkä olisi paikallaan että luovuttaisin. Antaisin demonien tappaa meidät. Meistä kukaan ei enää halua elää. Kaikki meistä toivoo kuolemaa. Kaikki meistä haluaa toteuttaa itsemurhan. Mutten vielä ole edes suunnitelmia lyönyt lukkoon. Ajatus kuolemasta kiehtoo. Haluan taas raapia, viiltää ja hakata itseäni. Haluan satuttaa keinolla millä hyvänsä. Mutta yritän hillitä itseni. Hoen itselleni ettei vielä,  illalla saan raapia ja lyödä. Viiltää en voi koska ei ole mitään millä viiltää.. Haluan satuttaa niin kovasti että tuntuu vielä pahemmalta.. Antakaa mun tappaa itseni..

Haluan raapia. Pari päivää mennyt ihan hyvin. Itseasiassa tosi hyvin. Mutta nyt tarvittavaa diapamia ja haluan raapia. Huomenna pitäisi mennä päivälomalle kotiin. Saas nähdä onnistuuko.. Olo on taas täys helvetti. Demonit huutaa kuinka mun pitää kuolla. Kuinka mun pitää raapia. Toivon että kuolisin aamuun mennessä. Mä en jaksa enää elää. Mä en haluakkaan elää. Mä Haluan kuolla. Olin tänään haastattelussa että olisin ruvennut opiskelemaan media-assistentiksi.   Mikä oli odotettavissa, en päässyt koska olen liian huonossa kunnossa. Ei pettymystä, olin ehkä helpottunut ettei tarvitsekkaan aloittaa koulua. Ehkä jollakin kierolla tavalla toivoinkin tuota vastausta.

Raavin taas. Kaksi naarmua lisää käsiini. Olo oli sen verran paha kuitenkin.. Tänään ollut muuten ihan ok päivä. Kävin eläinpuistossa äitini kanssa. Kamala koira- ja kanikuumehan sieltä tuli. Väsymys ei vieläkään hellitä. Aamu meni nukkuessa. Tai no.. Nukuin klo 13:30 asti.. Osasin tänään ennakoida ahdistuksen tulon ja siitä selvittiin jopa ilman tärinää. Kiitokset diapamille. Ravaan kokoajan tupakalla. Tää tulee vaan ihan helvetin kalliiksi.

Orja on jo liian väsynyt tähän sotaan. Niin liian väsynyt. Päässäni sen sijaan ei olla väsyneitä. Niillähän on virtaa enemmän kuin duracell-pupu laumassa. Ja sen tuntee. Ne huutaa kuinka mun pitää raapia ja kuinka mun pitää kuolla. Alan taas raapia. Iho ei meinannut rikkoontua.. Mutta rikki meni. Pieni jälki mutta kaaos päässä rauhottui. Onneksi. Ykkönen kuiskaa  'raavi lisää...' Tuijotan käsiäni. Vain tuijotan. En enää tänään.

Orja on liian väsynyt. Haluan vaan tappaa tämän pahan sisältäni. Mutta miten tapat demonit sisältäsi tappamatta itseäsi? Siinäpä taas pulma... Haluan raapia! Vittu kun haluankin raapia! Mutta lupasin olla ainakin 10minuuttia raapimatta. Se tuntuu mahdottomuudelta. Olisi edes jotain terävää jolla viiltää, mutta kun ei ole. Ei ole mitään, olo on taas sellainen että voisin vetää pääni täyteen viinaa ja hypätä junan alle. Kuten jo sanoin Orja on liian väsynyt... 

Pyörremyrsky päässä voimistuu. Kuten sanonta kuuluu 'tyyntä myrskyn edellä' Tuntuu että tuo kaaos vaan pahenee. Pari päivää ollut rauhallisempaa päässäni. Lääkkeetkään ei tätä myrskyä lannista. Tuntuu että lisäävät vain. Tuntuu että kuolen tämän myrskyn ansiosta. Voi kunpa se olisi mahdollista.. Haluaisin vaan hautaani lepäämään..

Mä oon vaan aivan liian väsynyt. Demonit päässäni sen sijaan eivät ole. Haluavat tuhota minut. Kauanko jaksan vastustaa? Kysymys pyörii vaan mielessäni. Että kauanko jaksan vielä tätä pyörremyrskyä päässäni. Annanko vaan periksi? Luovutanko? Ei mikään tule muuttumaan joten samapa tuo. Orja alkaa väsymään näiden käskyjen alla. Ajatus kaaos päässäni alkaa ottamaan voimilleni. Yritän vain sinnitellä päivästä toiseen.