Jos tapat mut, teet palveluksen!
Jospa mulla olisi nytten aikaa kertoa tuosta viimeviikon tiistain hässäkästä..
Olin siis juuri tullut kotoa lomilta, takana erittäin vaikea viikko, en olisi edes halunnut lähteä kotiin mutta en uskaltanut sanoa etten ole sellaisessa kunnossa että pystyisin menemään sinne. No lähdin perjantaina ja tulin takaisin Tiistaina. Olin mittakaavani mukaan jo maanantaina vielä pahemmassa kunnossa. Sinnittelin kuitenkin kotona tiistaihin. Olin ottanut kotoa klotriptyl mite-nimistä lääkettä 16 tablettia mukaani. Tarkoituksena saada pää sekaisin. Jaoin lääkkeet erään toisen henkilön kanssa puoliksi. Otin siis 8 tablettia. Olin kotona ollessani lukenut että keskimääräinen annos vuorokaudessa on 1-3 mutta erikoistilanteissa voidaan nostaa 6-8 tablettiin. Aluksi ajattelin ettei nuo vaikuta kun niiden ottamisesta oli kulunut jo 1,5h. Sitten ihan yhtäkkiä rupesikin väsyttämään oikein kunnolla. Mä vaan nukahdin. Sitten multa tultiin kysymään että miten minä ja se toinen väsähdimme ihan yhtäkkiä, olimmeko ottaneet jotakin? En muista mitä sanoin mutta vastasin että olimme ottaneet klotriptyl miteä 8tablettia. Seuraavaksi tajuan istuvani ambulanssissa. Meidät vietiin ambulanssilla päivystykseen. Tiedän jutelleeni lääkärin kanssa mutta mulla ei ole mitään tietoa mitä olen puhunut. Olimme sielä keskiyöhön asti, sitten meidät vietiin kelataksilla vuodeosastolle tarkkailuun. Aamulla juttelin lääkärin kanssa ja tämä sanoi että klotriptyl mite on hyvä lääke hengen ottoon mutta, annos oli liian pieni. Silloin silmäni avautuivat, olisin pystynyt tappamaan itseni isommalla annoksella! Halusin huutaa että miksi en tajunnut tuota! Olisin päässyt hengestäni! No lääkärin kanssa jutellessani hän tuli siihen tulokseen että osastojakso on tarpeen -> M1-lähetteellä psykiatriselle. Ja taas mentiin ambulanssilla. Koko matkan vaan pidin ahdistuksen sisälläni. Joka purkautui sitten illalla osastolla. Sain taas paniikkikohtauksen kun tajusin että olisin voinut tappaa itseni. Yhtäkkiä havahduin siihen kun hoitaja talutti minua takaisin huoneeseeni. Jokin oli pakottanut minut lähtemään huoneesta, sanomaan tästä kohtauksesta.
Itkin, tärisin enkä saanut henkeä. Se kesti yhteensä 1h 15 minuuttia jonka jälkeen nukahdin sohvalle. Se kohtaus väsytti mut todenteolla...
Tällähetkellä olen taas lomilla, en kotona vaan perhekodissa. Psykiatrisella jaksoa jäljellä vielä viikko.. Jonka jälkeen varmaan takaisin tänne pk:lle.. Tuntuu että haluaisin vaan takaisin osastolle näiltä lomilta mutta en uskalla taaskaan sanoa sitä koska pelkään etten sitten pääsekkään pois osastolta koska näitä lomia ei sitten pidettäisi onnistuneina. Mutta ei nämä muutenkaan tule onnistumaan. Mä vaan ahdistun täällä lisää, koska kaikki vanhat asiat palaa mieleen. Mutta osastolla toinen omahoitajani on äkäinen minulle koska olen siellä taas. No onhan tämä jo 5 kerta siellä. Edelleen vaan mietin että miksi en tajunnut että olisin voinut tappaa itseni? En ilmeisesti osaa tehdä itsemurhaa. Mutta seuraavalla kerralla (kyllä, teen tämän varmasti uudestaan!) vannon että, otan tällaiset asiat huomioon, jos lääkkeellä on mahdollista tappaa itsensä niin sen sitten teen.
Olin siis juuri tullut kotoa lomilta, takana erittäin vaikea viikko, en olisi edes halunnut lähteä kotiin mutta en uskaltanut sanoa etten ole sellaisessa kunnossa että pystyisin menemään sinne. No lähdin perjantaina ja tulin takaisin Tiistaina. Olin mittakaavani mukaan jo maanantaina vielä pahemmassa kunnossa. Sinnittelin kuitenkin kotona tiistaihin. Olin ottanut kotoa klotriptyl mite-nimistä lääkettä 16 tablettia mukaani. Tarkoituksena saada pää sekaisin. Jaoin lääkkeet erään toisen henkilön kanssa puoliksi. Otin siis 8 tablettia. Olin kotona ollessani lukenut että keskimääräinen annos vuorokaudessa on 1-3 mutta erikoistilanteissa voidaan nostaa 6-8 tablettiin. Aluksi ajattelin ettei nuo vaikuta kun niiden ottamisesta oli kulunut jo 1,5h. Sitten ihan yhtäkkiä rupesikin väsyttämään oikein kunnolla. Mä vaan nukahdin. Sitten multa tultiin kysymään että miten minä ja se toinen väsähdimme ihan yhtäkkiä, olimmeko ottaneet jotakin? En muista mitä sanoin mutta vastasin että olimme ottaneet klotriptyl miteä 8tablettia. Seuraavaksi tajuan istuvani ambulanssissa. Meidät vietiin ambulanssilla päivystykseen. Tiedän jutelleeni lääkärin kanssa mutta mulla ei ole mitään tietoa mitä olen puhunut. Olimme sielä keskiyöhön asti, sitten meidät vietiin kelataksilla vuodeosastolle tarkkailuun. Aamulla juttelin lääkärin kanssa ja tämä sanoi että klotriptyl mite on hyvä lääke hengen ottoon mutta, annos oli liian pieni. Silloin silmäni avautuivat, olisin pystynyt tappamaan itseni isommalla annoksella! Halusin huutaa että miksi en tajunnut tuota! Olisin päässyt hengestäni! No lääkärin kanssa jutellessani hän tuli siihen tulokseen että osastojakso on tarpeen -> M1-lähetteellä psykiatriselle. Ja taas mentiin ambulanssilla. Koko matkan vaan pidin ahdistuksen sisälläni. Joka purkautui sitten illalla osastolla. Sain taas paniikkikohtauksen kun tajusin että olisin voinut tappaa itseni. Yhtäkkiä havahduin siihen kun hoitaja talutti minua takaisin huoneeseeni. Jokin oli pakottanut minut lähtemään huoneesta, sanomaan tästä kohtauksesta.
Itkin, tärisin enkä saanut henkeä. Se kesti yhteensä 1h 15 minuuttia jonka jälkeen nukahdin sohvalle. Se kohtaus väsytti mut todenteolla...
Tällähetkellä olen taas lomilla, en kotona vaan perhekodissa. Psykiatrisella jaksoa jäljellä vielä viikko.. Jonka jälkeen varmaan takaisin tänne pk:lle.. Tuntuu että haluaisin vaan takaisin osastolle näiltä lomilta mutta en uskalla taaskaan sanoa sitä koska pelkään etten sitten pääsekkään pois osastolta koska näitä lomia ei sitten pidettäisi onnistuneina. Mutta ei nämä muutenkaan tule onnistumaan. Mä vaan ahdistun täällä lisää, koska kaikki vanhat asiat palaa mieleen. Mutta osastolla toinen omahoitajani on äkäinen minulle koska olen siellä taas. No onhan tämä jo 5 kerta siellä. Edelleen vaan mietin että miksi en tajunnut että olisin voinut tappaa itseni? En ilmeisesti osaa tehdä itsemurhaa. Mutta seuraavalla kerralla (kyllä, teen tämän varmasti uudestaan!) vannon että, otan tällaiset asiat huomioon, jos lääkkeellä on mahdollista tappaa itsensä niin sen sitten teen.
Kommentit
Lähetä kommentti