Pakko

Kamala ahdistus! Menetän ehkä kaupungin tukiasuntoni. Sossuni kysyi että pitääkö laittaa toiseen kuntoutusyksikköön hakemus. Jos menetän asunnon, se meinaa että joudun luopumaan tuosta pennusta. Sitä en enää kestä. 

Sitten täällä osastolla eräs potilas rupesi huutamaan hoitajalle, paniikkikohtaus oli satavarma. Onneksi se tuli lievänä, itkin, hyperventiloin ja tuijotin itseäni peilistä. 

Tänään lääkäri sai tietää pakko-oireistani. Mulle on erittäin tarkkaa järjestys esim. Leffojen pitää olla aakkosjärjestyksessä, kynien on oltava sateenkaaren värien mukaan järjestyksessä ja sitten jos on jotakin missä on numeroita esim. mun hopeanuoli mangat, niiden on oltava numerojärjestyksessä. 

Sitten on pakko pestä kädet kolmesti, on pakko tarkistaa esim. Onko valot jäänyt päälle tai että onhan avaimet varmasti mukana, onhan ovi lukossa ja nämä varmistan monta kertaa. 

Ja sitten on olemassa "pahoja lukuja" jotka ovat 13 ja 31 + kaikki muut parittomat paitsi 7. Ja sitten on pakkoajatukset.. Mielessäni pyörii todella väkivaltaisia ja raakoja ajatuksia, joista en pääse eroon. Ne vaan puskee mieleeni uudelleen ja uudelleen, ahdistun kun en voi kontrolloida niitä. Ne ajatukset ovat hirveitä, miettikääpä miltä tuntuisi pakonomaisesti ajatella tappavansa perheensä? Etkä saisi siihen mitään stoppia? 

Mä oon väsynyt tähän touhuun. Mä vaan pelkään että mun unelma hajoaa sirpaleiksi. Sitten hajoan myös minä.