Kuoleman toiveita ja käskyjä

Pelko pennun menettämisestä ei ole laantunut. Tekisi mieli sanoa että myydään se pois, jotta voisin huoletta tappaa itseni. Mutten pysty. 

Tekisi mieli vaan lähteä vetää pää täyteen niin viinaa että saisin alkoholimyrkytyksen ja kuolisin siihen. 

Odotan että pääsen takaisin terieni luokse. Odotan sitä että saan raadella käteni, jalkani, koko kehoni pilalle. Olen edelleen syvällä jään alla, eikä enää ylös pääsemistä ole toivoa. Vajoan hiljaa syvemmälle, kuolemaa odotellen.

Eilen olin niin pohjalla, että aloin itkemään hoitajan nähden, tästä tulet saamaan rangaistuksen. Pelkään vaan niin paljon että joudun luopumaan pennusta ja menetän sen asunnon. No tässä taas näet sen, älä yritä mitään jossa voit epäonnistua, pilaat vain kaiken! 

Hoitaja sanoi "sulla on nyt näytön paikka, oot pari kuukautta ilman osastojaksoja tai viiltelyä." 

Siitähän olo paheni. Ei susta oo siihen.

Hoitaja (ilmeisesti) huomasi sen ja vaihtoi puheenaihetta. Ainut kerta kun yritän tosissani puhua mieshoitajalle niin ei pystytä edes pysymään aiheessa. Turhaan yrität, mitä me just sanottiin. 

Nyt yritän pitää itseni kasassa. Istun sängyllä ja nojaan seinään, silmät kiinni, kuulokkeet päässä. Kuulokkeista huolimatta kuulen persoonieni puheen. 

Nyt tapat itsesi! Ei ole enää toivoa! Lähde yksin pihalle ja hyppää rekan alle! Kehittele jostain terä ja viillä valtimot auki! Pure, raavi tai ihan mitä vaan! Kunhan satutat itseäsi! Olethan juuri saanut kynnet kasvatettua, joten käytä niitä! 

Yritäppä tässä sitten pitää itsensä kasassa. 

*kursivoitu teksti on persoonieni puhetta.