12.4.2018 osa 2

Miten mä voin pelastaa muut, jos en voi pelastaa edes itseäni..? Mä en usko että mulle on paikkaa täällä maanpäällä. Siispä mun pitää lentää luokse enkeleiden.

Mä mietin vain eilistä. Kuinka ärsyyntynyt ja vihainen olin. Olin äärimmäisen katkera kaikesta mitä on tapahtunut. Tänään olen ahdistunut ja masentunut. Hyvä että jaksan nousta ylös sängystä. Mieluusti makaisin sängyssä koko päivän ja nousisin vain käymään tupakalla. Jos sitäkään.
Tuntuu että ohjaajat inhoaa mua. Nyt mystisesti yrittävät saada mua puhumaan, turhaan. Anteeksi mutta mun on vaan pakko saada padottua tämä tuska sisälleni, pakko rakentaa uutta muuria.

Mietin monia asioita, miksi mut halutaan kuntouttaa? Enhän mä tule muuttumaan.. Varmaan siksi että saavat maineensa pidettyä.

Mä seison keskellä vesi lätäkköä, tunnen oloni hetken aikaa helpommaksi, vesi on jotenkin rauhoittavaa. Kohta kuitenkin joku pääni sisältä senkin kieltää.

Mä en saa olla haavoittuva, mun pitää olla se vahva. En saa olla sosiaalinen, se voi tuhota kulissini. Mun on pakko olla yksin, mä en saa näyttää tunteitani, sillä se on vaarallista ja altistaa mut haavoittuvaksi. Mun pitää haudata tunteeni, lopettaa tuska sillä keinoin. Alkuun tuska on maksimaalinen. Mutta kärsimys tuottaa tulosta pidemmällä tähtäimellä.
Käsittääkseni nautin siitä että saan olla yksin ja kiduttaa itseäni hiljaisuuden vallalla. Jos haluat auttaa, yritä saada mut haluamaan apua. Mielestäni ei saa pyytää apua, se on heikkouden merkki ja näin ollen kiellettyä. Itkeminen on pahin heikkouden symboleista. Pakko vaientaa kaikki mikä viittaa heikkouden läsnäoloon.

Haluan lopettaa tän elämän. Tai sitten viiltää todisteen pahasta olostani käteeni. Kaivertaa ihooni todisteen joka kertoo siitä että olen yrittänyt olla liian vahva liian pitkään. Annan sen todisteen näyttää sen kuinka pahuus, joka pakottaa mut syrjäytymään, käy ylivoimaiseksi. Hah, mä lopun kohta kokonaan. Pahuus, jota toiset kutsuu masennukseksi, vie multa kaiken. En voi syödä kunnolla, en voi nukkua, en jaksa liikkua niin paljon kuin haluaisin. Kaupan päälle se antaa äärimmäisen vaikean ahdistuksen ja tuskan. Tuskan joka lamaannuttaa täysin, saa vain toivomaan ettei enää heräisi tai olisi edes hereillä. Tämä tuska kaivaa esiin menneisyyden aaveet. Jos haluat, voin avata portin maailmaani, mutta tiedäthän että se on todellinen helvetti.