Toinen maailma

Aluksi koko keho halvaantui, nyt lähti ääni. En pysty puhumaan. Toivottavasti tämä ei kestä taas neljää tuntia..

"Älä riko hiljaisuutta kun sen vihdoinkin sait." Olento sanoo.

Mulla ei ole mitää kontaktia tähän maailmaan. Elän meidän maailmassa. Kuulen todellisten ihmisien puheen kaukaisena. Persoonat kuulen liian läheltä. Olemmehan meidän maailmassa. 

Tavallaan haluan takaisin todellisuuteen, mutta tavallaan en. Täällä on helpompi olla. Ei tarvitse puhua, kun asiat voi sanoa persoonille ja harhoille telepaattisesti. 

Makaan peiton alla ja yritän kerätä voimiani, että jaksaisin laittaa maskin kasvoilleni kun lähden huoneesta. Kuulokkeet päässä, katson seinää ja taistelen persoonia vastaan. Tässä on helvetillinen työ pitää 15 eri persoonaa hallinnassa. Yritän pysyä omana itsenäni. Tuntuu että häviän kohta tämän taistelun.

Olo alkaa muuttumaan fyysisesti heikoksi. Kaksi vuorokautta syömättä. Vähintään yksi vielä, niin olen tavoitteessani. En vaan uskalla käydä puntarilla. Koska en halua kenenkään saavan tietoonsa painoni, ja täällä hoitaja tulee katsomaan painon. 

Nyt ääneni alkaa palautumaan, pystyn kuiskaamaan, mutta tämäkin on suuren työn takana.