#117 pakko kuolla

Olo on outo. 
Leijun vaan toisen universumin nurkassa.  En ole varma onko oloni hyvä vai huono. 
Ihmiset nauravat ympärilläni, kukaan ei arvaa, kuinka mieleni tekee leikkiä jollakin terävällä, antaa terän tanssia ihollani ja piirtää ihooni symboleja todistamaan sairauttani.

Voisin vain romahtaa polvilleni, kaikki tuntuu vaan liian pahalta. En jaksa uskoa että oloni voi muuttua, haluan vain olla kuollut, olen nähnyt jo tarpeeksi.  Tämä on paha maailma. Tämä on kärsimyksen ja tuskan  valtakunta.

Tuijotan kuminauhaa kädessäni. En uskalla käyttää sitä, koska siitä lähtee ääntä. Minusta ei saa lähteä ääntä,  on oltava mahdollisimman olematon. Minun on lakattava olemasta. Minun on kuoltava.