Räjähdys-altis

Taas tuli tikkejä käsiin. Ahdistus senkun pahenee. Olen tänään itkenyt koulussa ja äsken kun isäni soitti. En olisi jaksanut puhua sen kanssa mutta kun toinen ei suostu lopettamaan puhelua, enkä tietenkään itse saa aikaiseksi lyödä luuria korvaan.  Niin minä itkin jälleen.

Oon väsynyt ja aivoni ovat räjähdys-pisteessä. En kestä mitään sanaa tai kommenttia, olen punaisella vyöhykkeellä. Räjähdys vyöhykkeellä.

Voisin vaan ruveta riehumaan, paiskomaan esineitä ja itseäni seinille.  Ajatukseni lähenee paniikkia. Olen ehkä ulkoa täysin tyyni mutta sisälläni myrskyää..

Tämä ei ole elämää. Tämä ei koskaan tule olemaan elämää.  Tämä on helvettiä. Täällä tulee aina olemaan helvettiä.

Päässä räjähti.. Yksi niin pieni ja viaton kysymys että haluanko lähteä kenen kanssa lenkille. Rupesin lyömään ja raapimaan itseäni, romahdin polvilleni ja itkin. Se tuli ja meni 5minuutissa ohi. Halusin vain huutaa. Mutta se huuto jäi sisälleni.

Toivoton olo...