Kun tuuli kääntyy..

Mulla on mennyt hyvin. Siis, ihan oikeasti hyvin. Pidän tätä blogia enää vain huonoja päiviä varten. Ja niitä on aika harvassa.
Mutta nyt asiaan. 

Mieleni demonit yrittää latistaa minut. Ne koskevat hiuksiini ja ajatelevat että minun  pitäisi olla kuollut. Haluavat vain eroon toisistaan ja minusta. 
Istun junassa, ja mielessäni vain kaikuu, 'Sinun olisi parempi olla tämän junan alla kuin kyydissä..' Tuntuu  kuin  sydämeni  hakkaisi  tuhatta ja sataa. Ne  eivät  puhu, ajattelevat vain. Ne hokevat että kaikki vihaavat minua ja että minun  pitäisi kuolla. Ne eivät halua elää kanssani. Enkä minä niiden kanssa. En halua tappaa itseäni, mutta haluan tappaa ne. En jaksa enää kauaa jatkuvaa haukkumista. En jaksa pitää enää demoneitani tyrmässä, mutten halua vapauttaa niitä, se aiheuttaa vain tuhoa.
Demonit pakottaa minut miettimään  kuukauden takaista viiltoani, johon tuli  4 tikkiä ja näin haavasta jänteeni. Ne tietävät että jos mietin sitä niin viiltely-haluni herää. Niin käy aina.

'Olet liian iloinen!' huuto kuului pääni sisältä..
'antakaa mun olla, haluan eroon teistä!' huudan takaisin.
Tunnen kuinka todellisuus katoaa ympäriltäni, ja hukun epätodellisuuden  syövereihin ja kuulen sanat,
'et ole mitään ilman meitä. joten älä kitise ja tapa itsesi.'
Siinä samalla epätodellisuuden usva haihtui  ja  todellisuus alkoi tapella mieltäni vastaan. Taisin taas hävitä tämän erän.
Mieleni on musta. Ahdistaa ja kaikki tuntuu pahalta. Helvetti on irti..