Myrsky

Päässäni myrskyää. Tunnen kuinka ajatuksien aallot horjuttavat järjen ääntäni. Järjen ääneni on hukkumassa hulluuden aallokkoon. Sieltä ei pääse ylös hetkessä.
Tunnen  kuinka epätodellisuuden hämärä nousee, se käärii minut kaapuunsa, kadotan todellisuuden ja haihdun pois. En ole enää täällä. Tiedostan täysin  mitä tässä maailmassa tapahtuu, mutten kykene reagoimaan mihinkään. Olen rinnakkaisessa ulottivuudessa.
Haluan huutaa, kiljua, itkeä ja nauraa. Mutten kykene mihinkään niistä. Olo on tyhjä. En tunne yhtään mitään. Olo on kuin kivellä. Ei tunteita, ei tuskaa.
Jostain syystä viha itseäni kohtaan alkaa taas voimistumaan. Toivon että kuolisin.