Hulluuden puhe

Taas läheltä piti tilanne pikku veljen kanssa. Neljäs demoni oli läsnä. Halu tappaa se saatanan kakara oli ihan helvetin vahva. Se helvetin kakara ärsyttää ärsyttämisen ilosta, tökkii ja lätkii.  Onko se niin helvetin vaikea ymmärtää ettei muhun saa koskea, ja sen olen sanonut monta kertaa?  Vielä maksimaalisen megavitutuksen aiheuttaa se että  mulle tullaan sanomaan että 'sehän on vaan lapsi'
Saako lapsi sitten käyttäytyä miten haluaa? Mielestäni ei. Ja pitääkö minun sietää kaikki mitä mulle tehdään?
   
Tärisin ja huusin vielä autossakin  kun pääsin pois isäni luota. Neljäs osani otti minut valtaansa ja huusi. Neljännelle ei kylläkään ole ominaista huutaa, se vaalii hiljaisuutta, se vihaa kaikkia ja kaikkea. Se olisi ollut valmis tappamaan. Se ei mieti onko kyseessä 7-vuotias lapsi vai 70-vuotias vanhus.Nooh, muistampa taas miksen tykkää käydä isäni luona.

Mä vaan pelkään milloin en enää kykene hallitsemaan tätä osaa minusta. Milloin mä oikeasti käyn päälle?

Mä haluan taas viiltää. Olo on taas alkanut mennä ryminällä alas. Kaikki rupeaa taas ahdistamaan. Tahtoisin vaan olla ja unohtaa tämän maailman. Leijua omassa universumissa, TURVASSA kaikelta mikä voi satuttaa.