#106 Illuusio on särkynyt...
Ja niin illuusioni iskettiin säpäleiksi. Tuhansia sirpaleita siellä täällä, istun sirpaleiden keskellä, vailla illuusion turvaa. Kulissit romahtivat päälle. En ole enää minkään suojassa. Naamion poistin kasvoiltani, paljastin maailmalle pimeän todellisuuden. En ole kunnossa, neonketulla ei ole kaikki hyvin.
Pääsen osastolle. Mieleni on riekaleina, illuusioni on jo palasina.. Haluan huutaa, itkeä, panikoida, nauraa ja kirkua. Olo enteilee ahdistuskohtausta. Olo on taas aivan kamala.
Saatan alkaa yks kaks hihitelemään ja sitten taas itkeä. En enää hallitse itseäni. Mieleni on taas sekava. Ajatuksiltaan en kykene hengittämään.
Musta maailmani ei löydä värejä. Kaikki on tasaisen mustaa, valoa ei löydy mistään. Edes mieleni häkin kaltereiden välistä tule valoa. Kaikki on mustaa. Synnkän ja karmivan mustaa.
Pääsen osastolle. Mieleni on riekaleina, illuusioni on jo palasina.. Haluan huutaa, itkeä, panikoida, nauraa ja kirkua. Olo enteilee ahdistuskohtausta. Olo on taas aivan kamala.
Saatan alkaa yks kaks hihitelemään ja sitten taas itkeä. En enää hallitse itseäni. Mieleni on taas sekava. Ajatuksiltaan en kykene hengittämään.
Musta maailmani ei löydä värejä. Kaikki on tasaisen mustaa, valoa ei löydy mistään. Edes mieleni häkin kaltereiden välistä tule valoa. Kaikki on mustaa. Synnkän ja karmivan mustaa.
Kommentit
Lähetä kommentti