#109 Pimeyden herran edessä..
Osastolta päästy. Tuntuu että kaikki alkaa kallistumaan samoihin kaavoihin. Kaikki palaa ennalleen. Mä en osaa muuttaa tätä.
Mutta nyt, nostan naamion kasvoilleni, lopullisesti. Särkynyt illuusio on kohta taas ehjä. Feikki hymy huulilla, kaikki on taas ennallaan, näitä kulisseja ei helpolla kaadeta. Ne nousee aina uudelleen.
Tunnen kuinka pimeä nousee. Varjot hiipivät minua, pimeyden mahti on suurempi kuin mitä ihminen voi ymmärtää. Sihinää korvan juuressa, älä nosta katsettasi ja tuijota pimeyden herraa silmiin. En uskalla uhmata pimeyden olennon käskyä.
Pimeyden herra on tyytyväinen, palasin hänen luokseen, emme pääse toisistamme eroon. Hän haluaa pitää minut, mutta minä en häntä. Haluan vaan olla vapaa. Vapaa pimeydeltä.
Olen vankina. Pimeyden herran eli ahdistuksen vankina.
Miksen löydä maailmaani värejä? Miksen osaa elää? Toiveeni on kuolema. Haaveeni on kuolla. Elämä ei tunnu olevan minua varten.
Mutta nyt, nostan naamion kasvoilleni, lopullisesti. Särkynyt illuusio on kohta taas ehjä. Feikki hymy huulilla, kaikki on taas ennallaan, näitä kulisseja ei helpolla kaadeta. Ne nousee aina uudelleen.
Tunnen kuinka pimeä nousee. Varjot hiipivät minua, pimeyden mahti on suurempi kuin mitä ihminen voi ymmärtää. Sihinää korvan juuressa, älä nosta katsettasi ja tuijota pimeyden herraa silmiin. En uskalla uhmata pimeyden olennon käskyä.
Pimeyden herra on tyytyväinen, palasin hänen luokseen, emme pääse toisistamme eroon. Hän haluaa pitää minut, mutta minä en häntä. Haluan vaan olla vapaa. Vapaa pimeydeltä.
Olen vankina. Pimeyden herran eli ahdistuksen vankina.
Miksen löydä maailmaani värejä? Miksen osaa elää? Toiveeni on kuolema. Haaveeni on kuolla. Elämä ei tunnu olevan minua varten.
Kommentit
Lähetä kommentti