Häpeä..
Hävettää.
Mitäpä saisin tehtyä?
En kyennyt lähtemään kouluun.
Hävettää entistä enemmän.
Tänään en ole saanut mitään tehtyä.
Päässäni naksahtaa aivan kohta.
Kohta saattaa olla helvetti irti,
Ahdistus yltyy hetki hetkeltä, jokin puristaa taas rintakehääni kasaan.
Ei, en halua tätä enää takaisin!
Haluan vaan olla yksin.
Tahdon, helvetti soikoon, olla yksin!
Jättäkää minut yksin.
Sanat kaikkoaa mielestäni.
Kaikki mielessäni on pelkkää mustaa, epämääräistä ja sekavaa.
Varsinkin sekavaa.
Istun (jälleen) ja tuijotan peilikuvaa, joka on kuulemma minä,
mutta minä en näe itseäni.
Näen jotain aivan muuta..
Näen Hirviön. En ihmistä. Vain hirviön. Joka tahtoo tuhota, kaiken.
Sanat katosi mielestäni.. Postaus päättyy..
Kommentit
Lähetä kommentti