Auta mua.. Jos istuisin yksin nurkassa, itkien maailmani kauheutta, auttaisitko minua? Istuisitko viereeni, laittaisit käden olalleni ja sanoisit ei mitään hätää? Jos itkuni ei siitä laantuisi, ottaisitko ja halaisit minua? Antaisitko minun ymmärtää, että välität? Ja välittäisitkö oikeasti? Etkä vain sanoisi niin? Jos pistäisin vastaan, halaisitko silti? Vaikka kieltäisin? Jos huudan sinulle, ethän mene rikki ja lähde pois? Tuskani haluaa minun olevan yksin. Ja minä tottelen sitä, vaikken halua. Pysyisitkö, silti vierelläni, et jättäisi yksin hädän hetkellä? Mä pelkään kosketusta, mutta samalla... kaipaan sitä. Auta mua. Mä en selviäkään yksin. Olisitko niin kiltti ja auttaisit mua?
Olen jo aika mestari nieleskelemään kyyneleitä. Viimeisillä voimillani väännän kasvoni hymyyn, muokkaan katseeni iloiseksi ja muutan kehon kielen. Kaunistellen kerron olostani. Vakio lauseisiin kuuluu: " Ei tämä vielä niin paha ole että tarvitsisin tarvittavan lääkkeen." Mutta nyt. Kyyneleet patoutuvat syvälle sisimpääni, mutta hymy alkaa kadota kasvoiltani, kehoni kieli alkaa puoltamaan oloani ja ilo silmistäni kuolee. Tuska ja ahdistus paistaa läpi. En mene kertomaan olostani hoitajille. En uskalla koska vuorohoitajani on mies ja pelkään miehiä. Tuskaa yritin lievittää puremalla kättäni. Ahdistustani puran tähän blogiin. Ajatukset pyörivät kivun ja syömisen ympärillä. Olen ollut vuorokauden syömättä ja tavoitteena on 3 vuorokautta. Nautin näläntunteesta, mutta kun vatsa kurnii, se kuvottaa. Ahdistaa kun en pääse lenkille, salille tai muutenkaan liikkumaan, koska menetin vapaakulkuni puremisen takia. Nyt kun kulkuja ei ole, en jaksa välittää purenko vai en...
Pois,pois,pois! Odotan että hoitaja tulee sanomaan että pääsenkö pois täältä! Meillä meni hermot. Ei tästä mitään hyötyä ole! Maksetaan turhasta! Äkkiä POIS! Tunnin oon jo odottanut että selviää. Lähdetään kotiin. Me pärjätään siellä! Ei nää osaa meitä auttaa! Näinhän se on. Lääkäri on uhka, hoitajat on uhkia. Lääkäri haluaa tukkia lisää lääkkeitä. Haistakaa vittu! Karjuu Itsetuhoinen pääni sisällä. Iloinen hoitaa olemuksen ja Itsetuhoinen valehtelun, me häivytään. Tällä kokoonpanolla ollaan ennenkin päästy pois! Jos tarkkailuun aikovat laittaa niin kyllä me perustelut vaaditaan. Ne ei tule meitä voittamaan!
Kommentit
Lähetä kommentti