Dissosiaation kierteessä

Mä en ole tässä maailmassa. Olen jossain kaukana. Suunnilleen Pluton kohdalla.

Olen fyysisesti paikalla, mutten läsnä. Seuraan taas tekemisiäni, kehoni ulkopuolelta. 

Kun kävelen tuntuu ettei jälkani osu maahan. Mä leijun, kuten aave. Olen vain haamu siitä mitä olin joskus.

Silmäni näyttävät tyhjiltä ja kehoni tuntuu vieraalta. Tunteeni eivät tunnu omiltani. 

Taas ihmiset kertovat minun luvanneen lopettaa viiltelyn enkä todellakaan muista luvanneeni sitä..

Tänään taas 5 tikkiä käteen, en taaskaan tuntenut kipua. Havahduin vain kesken kaiken ja silloin vasta tajusin mitä olin tehnyt.

Elän taas sumupeitossa, olen poissa(psyykkisesti), kaikki mitä tapahtuu on epätodellista.

On kulunut pari päivää enkä tiedä mitä on tapahtunut, mietin että olenko tehnyt lukenut erästä kirjaa vai ajatellut lukevani sitä. 

Ja sitten nämä Demonit, ovat eri henkilöitä sisälläni, ne luovat seiniä mieleeni.