Nimetön
Koirani lähti, ahdistus palasi. Oonko näin heikko että kun koirani lähti niin ahdistun heti?
Kun olen koko päivän miettinyt mitä treenaisin sen kanssa ja nyt, kun ei ole koiraa treenattavana/seurana, mulla on taas aikaa vatvoa näitä ahdistavia asioita.
Mietin viiltelyä. Mitä mä mietin? Mullahan on jo viiltokohdat selvillä!
Eilen illalla, tai no yöllä, päätin, että hankin jotain lääkkeitä joilla sekoitan pääni kunnolla. Vielä on mietinnän alla että mitä lääkkeitä.
Olen tänään liikkunut tänään ihan kiitettävästi. 8km pyöräilyä ja 11km kävelyä. Eli yhteensä 19km.
Kaloreita: 826
Kalorilaskurin mukaan 1818kaloria alle kulutuksen! Whuhuu! Kyllä mä vielä unelmaani pääsen! Nyt suunnitelmissa aloittaa kuntosalilla käyminen, mun on pakko saada tämä keho sellaiseksi kun haluan.
Olen miettinyt jo jonkin aikaa, että mulla saattais olla syömishäiriö? Ei anoreksia, ei bulimia, vaan joku epätyyppinen.
Se ei ole puhjennut yhtäkkiä, vaan se on ollut jo tosi pitkään. Olen jo ala-asteella hävennyt kehoani ja syömisiäni. 6luokalla lopetin syömisen koulussa. Häpesin niin paljon itseäni. Kaikki pitää tätä masennukseni oireena, mutta jos tämä on masennusta olisiko liikunta pakkopullaa?
Kommentit
Lähetä kommentti