Olen se...

Ajatukseni on solmussa, mieleni sekaisin. Nieleskelen kyyneleitä. Yritän pitää itseni kasassa, koska jos annan tunteille vallan, pelkään etten saa itseäni enää kasaan. Mieleni käskee purra kädestäni pala irti. Hammasta purren yritän kestää tämän sisäisen helvetin. 

Yritän ajatella positiivisesti, ja paskat tästä mitään tule. 

Yritän hukuttaa ajatukseni musiikin sekaan. Mutta ei, ne nousee voimakkaampina, lähes kestämättöminä. Mieleni yrittää tosissaan saada mut hengiltä. 

Onko tämä olo nyt kuun ansiota? Viime yönähän oli täysi kuu, silloinhan tuo "paha silmä" on voimakkain. 

Tämä ahdistusmyrsky sisältää kaikki menneisyyden haamut ja tämän väsymys/ahdistus sekamelskan. 

Olen leikkinyt liian vahvaa, liian pitkään. 

Olen esittänyt iloista, liian pitkään. Olen se jolle puretaan huolet, olen se joka ei lähes koskaan sano vastaan. 

Olen se joka yrittää parhaansa mukaan auttaa muita ja ratkaista heidän ongelmat, vaikkei omat voimat riitä. 

Olen se joka yrittää pitää suunsa kiinni omista asioistaan, olen se joka yrittää olla kuormittamatta muita. 

Olen se joka kuuntelee ja se joka ei uskalla sanoa ei, vaikka luuli niin. 

Pa. Uusi blogi jää historiaan, eli tämä blogi jatkaa.