"Olento"

Tuijotan itseäni peilistä, tuo olento tuijottaa takaisin. Yritän hengittää rauhallisesti, olenhan jo tottunut näkemään sen. Katson ranteitani, ne on valkoisien haavalappujen peitossa, silti eräät persoonistani yrittää saada puremaan lisää palasia irti. Nostan katseeni takaisin peiliin.
Olento naureskelee, kun näkee kuinka hankalan olon persoonani saavat aikaan. Siitä ei saa tukea. Yritän telepaattisesti kysyä olennolta miksi se nauraa minulle. Se kallistaa päätään ja hymähtää 
"olen mielesi tulos, itse olet luonut minut tällaiseksi, niin ja voit kutsua minua olennoksi, mutta todellisuudessa en ole olento, olen sinä." 
Sanon "itselleni" että miksen sitten tunnista itseäni? 
"Heh, mielesi saa sinut epäilemään jo peilikuvaasi, koska meillä on mielessä niin monta eri henkilöä, 17 tarkalleen ottaen. Ja kaikki ovat eri näköisiä. Joten en ihmettele miksi et tunnista minua itseksesi."
Haluaisin keskustella "olennon" kanssa pidempään. Ennen kun poistuin peilin edestä "olento" sanoi,
"Pidä itseäsi silmällä, meitä on taas yksi lisää. Hänellä ei ole nimeä, mutta numero on 15." 
Mieleni on nyt räjähtämispisteessä. Taas yksi lisää! Eikö neljätoista riitä?! "Olento" näki ahdistukseni ja sanoi,
"Selvitä hänestä mahdollisimman paljon, hänestä voi olla hyötyä sinulle, jos ymmärrät häntä.
Romahdin sänkyni pohjalle, melkein itkien, en vain jaksa tätä "persoonasirkusta". 
Persoona nro. 7, rupesi nauramaan ja yllyttämään puremaan, uhkaillen että ottaa minut valtaansa. 
Mutta tavallani olen kiitollinen "olennolle" kun hän kertoi minulle asiasta. Luulin "olentoa" ilkeäksi, joka haluasi pelkkää pahaa, mutta huomasin että kun keskustelin hänen kanssaan, hän muuttui. Hän ei halunnutkaan tuhota minua. Jos kerran "olento" on yhtälailla minä kuin nämä muutkin 15 persoonaa, hän muuttuu yhtälailla kuin minäkin. Jos katson peiliin seiskana, hän on seiska. Jos katson kolmosena, hän on kolmonen. 
Enää en pelkää peilikuvaani, koska tiedostan nyt että "olento" on minä.

Uppoudun nyt mieleni syövereihin. Kuuntelen muiden keskustelua, kunnes kuulen tämän uuden persoonan äänen. "Olento" oli oikeassa meitä on taas yksi enemmän! 
Tämä persoona aistii läsnäoloni ja alkaa keskustella.
"Hei, olen uusi persoonasi. Olen numero 15. Olen 21-vuotias nainen, ja haluan auttaa sinua. Olen se joka kuuntelee muita ja ratkoo muiden ongelmia. Eli se jota kutsut terapeutiksi. Minä voin auttaa kuuntelemaan muita, silloin kun haluat itse levätä. Osaan ratkoa ongelmia, samalla tavalla kuin sinä, eli ihmiset eivät tule huomaamaan eroa. Ja älä huoli kuuntelen muita ja kerron sinulle sitten kun itse jaksat taas auttaa. Enkä valtaa sinua niinkuin nro. 7"
Huokaisen helpotuksesta, joku persoonistani haluaa auttaa, eikä tuhota. Sain jostakin syystä mielenrauhan, voin kuunnella muita, kuormittumatta itse. 

Voimani alkavat lähentyä loppua, kun nämä 2 hahmoa seuraavat joka paikkaan. Krista hengittää niskaani ja komentelee. Anna itkee ja juoksee perässäni. Kallea en näe ja hänen äänensä sekoittuu persoonien meteliin. 
Ehkä tämä tästä vielä joskus. 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tulossa hulluksi

Pahuus

Voimat loppu