3.6.2017

-


Mä en ole ikinä ollut näin valmis.
En ikinä.
Päivä viimeinen lähestyy...

Tähdet tuikkivat mieleni taivaalla. Mä makaan pellolla odottaen, että aikani on täynnä. Pian se tapahtuu. Nousen ylös ja tähdeksi muutun. Sitten mä olen poissa. Mua ei saa rukoilemallakaan takaisin. Mä odotan. Hiljaista avunpyyntöäkään ei enää kuulu. Mä en ole ikinä ollut näin tosissani. 

Mä olen luottanut ennen ihmisiin, luottanut että he auttavat, en enää. Olen menettänyt luottamukseni kaikkiin. Kaikki alkaa lähenemään loppua, kirjan viimeinen sivu lähestyy hurjaa tahtia. Olisi mahtavaa vain huutaa kaikille, että MÄ KUOLEN PIAN! Nauraa ja olla onnellinen, mutta mä pysyn vaiti. Mä en voi vaan näyttää tätä riemua joka kuoleman ansiosta mun mielen täyttää.
Joku kuitenkin onnistuisi estämään unelmani toteutumisen. MINÄ HALUAN KUOLLA. Ja siitä pidän kiinni. 
Mä tapan itseni, enkeliksi muutun. 
Lennän vapauteen, jossa voin vihdoinkin hengittää vapaasti.
 En ole enää maan vankina. 

Tuntuu siltä ettei mulla ole tarkoitusta, tai sitten tarkoitukseni on mennä maan alle mätänemään, niin omankäden kautta. Mutta onko se väärin? 
Mä olen niin väsynyt tähän taisteluun, taisteluun saadakseni apua. Kukaan ei enää yritä mua auttaa, eikä ilmeisesti haluakaan yrittää. Olenko mä oikeasti niin hankala tapaus?

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pahuus

-
Kuva
Vaan 4tikkiä maanantailta. Siis vain 4, säälittävä minä. Hirteen joutaisin. Mietin vain kuolemaa. Halu kuolla kasvaa päivä päivältä.  Tämä viikko on ollut täydellinen helvetti. Sain neljä tikkiä ja antibioottikuurin. Demonit mekastavat päässäni. Hokevat kuinka surkea olen. Ja kuinka minun pitäisi kuolla. Vittu, mä en jaksa tätä enempää.  Olo on täydellinen kaaos. Kuolema-aiheinen kaaos. Kaikki on palannut lähtöruutuun. Lähes kaikki demonit/osat/persoonat, millä nimellä haluaa nyt puhua niistä, tahtovat tappaa minut. Viides kielsi avaamasta mielessäni olevan tyrmän ovea. "Älä avaa ovea, älä  edes raota, pidä pahuus kytkettynä. Ja sinä jos joku tietää mitä se pahuus on." Mutta minä avasin tyrmän oven, ja päästin pahuuden vapaaksi. Pahuus on irti. Todisteena haavat käsissä ja naarmut otsassa. Keuhkot tuntuu olevan rei'itetyt. Tuntuu kuin en saisi happea. Voisin hakea tarvittavan lääkkeen. Mutten saa aikaan. Haluan huutaa. Itkeä. Kiljua. Tappaa itseni.
Lue lisää

14.5.2017

-
Mä oon eksynyt.  Olen pieni tyttö yksin metsässä. Metsän hirviöt vaanii, ei auta vaikka äiti on sanonut ettei hirviöitä ole, ne on totta mulle.  Olen niin kamalan yksin. Ja niin kamalan väsynyt. Kukaan ei auta mua jonkun luokse turvaan. Kaikki ajattelee että pärjään yksin, ehei. Olen liian heikko pärjätäkseni yksin. Tarvitsen apua, mutten saa sitä sanoa. Joudun olla yksin täällä metsässä. En apua huutaa saa, peloissani joudun odottamaan että aurinko taas nousee ja liikkua uskaltaa. Olo ei ole mikään.  Terät huutelee, käsi on niin kipeä etten voi viiltää siihen.  Yliannostus propralia, taas. Pakkomielle aiheuttaa itselleen jotain ottaa valtaa. Antakaa mun olla ja nukkua, niin kauan että kaikki olisi paremmin.
Lue lisää

Tulossa hulluksi

-
Olen tulossa hulluksi. Näen vähän väliä tummia varjoja nurkissa. Mietin vain että miten tapan itseni. Kaikki voimani ovat jo menneet. Haluan kuolla. Halu elää on kadonnut. Teen vain henkisesti kuolemaa. Eiliseltä käteen tuli 4 tikkiä. Vain neljä. Hävettää. Niin vähän tikkejä. Haava oli syvä. Sairaanhoitaja näki jänteeni, näin myös itse sen. Siltikään en kadu haavan tekoa. Miksi katua kun on lähes ylpeä jäljestä? Niin lähes. Mutten ole.
Lue lisää