2.6.2017

Miltä musta tuntuu just nyt?

Mä oon niin väsynyt, niin rikki. Kaikki tuntuu vaan pahalta. Mä en halua olla olemassa!

Elämä ja eläminen sattuvat, ihan liikaa.  Kipu alkaa muuttua jo ihan fyysisiksi oireiksi. Kun nousen ylös, jalat ei meinaa toimia ne jäykistyy, hengittäminen sattuu. Kroppa jähmettyy iltaisin, kun ahdistus on niin kovaa.

Mieleni on riekaleina. Persoonan osat riehuvat, ne kaappailevat valtaa vähän väliä. Mä en saa todellista oloani näytettyä silloin kun pitäisi.

Mä pelkään yötä. Kun aurinko laskee, pimeän olennot saavat liikaa valtaa. Ne vaan hiipivät päiväsaikaan varjoissa, yöllä varjot valtaa koko maailman ja silloin, ne hyökkäävät, silloin olen heikoimmillani, ne pääsevät mustaamaan mieleni, jolloin aamulla, en jaksa enää hengittää. Mä taistelen päivästä toiseen, viikosta toiseen. Viikot vaihtuvat kuukausiksi ja kuukaudet vuosiksi. Mulla ei ole elämää, se mitä muut sanovat elämiseksi, on mulle pelkkää taistelua. Mä olen aamuisin kuollut, illalla vielä kuolleempi. Mä väsyn päivä päivältä. Mä olen jo niin väsynyt, että olen valmis kuolemaan. Kuolema on ainut tie, pois tästä helvetistä jota elämäksi kutsutaan.

Mä haluan kuolla, ja mä oon jo TODELLA lähellä loppua. Mä odotan sitä päivää, että saan sulkea silmäni ja olla avaamatta niitä enää koskaan, musta ei vain ole elämään. Mä en tule koskaan olemaan työkykyinen. Mä en tule koskaan saamaan ammattia. Mä en usko enää elämään.

Kaikilla on kuulemma tarkoitus, mun tarkoitus on tappaa itseni. Anteeksi, musta ei vaan ole elämään.

muutenkin kun on koko ajan sellainen olo, ettei mua ymmärretä, ettei kukaan edes halua yrittää ymmärtää, mulle tukitaan vaan vahvat lääkkeet. Lääkkeetkö korjaavat kaiken? Mä oon ilmeisesti niin rikki, ettei nekään auta, ei saa mua olemaan normaali.

Kuka haluaisi vielä yrittää? Kaikki on luopuneet toivosta. Kukaan ei halua enää edes yrittää, mä palaan aina uudelleen ja uudelleen osastolle, oon sielä jonkin aikaa, lähden pois ja palaan taas.

Luuleeko kaikki oikeasti, että mä oon tyytyväinen tähän?  Luuleeko kaikki, että mä haluan elää näin? NO EN TODELLAKAAN.

Siksi mä tapan itseni.