19.6.2017

-
"Sä et koske niihin lääkkeisiin, ihan sama meneekö ne listan mukaisesti! Ne lisää sun paskaa oloa!"
Komentaa ääni. Se ei tule pääni sisältä, se kuuluu vaimeana jostain kaukaa. En ole saanut ottaa lääkkeitä 3 päivään, enkä saa koskea leponexiin varsinkaan. Mä en enää kauaa pysy järjissäni. Mä en oo ikinä ollut näin rikki, näin hajalla. En ikinä.

Osastolta mut heitettiin pihalle. Lääkäri sanoi olevansa turhautunut tilanteeseeni. Luuleeko se todella etten itse olisi turhautunut?! Mä olin yhtä heikolla hapella kuin sinne mennessäni, se halusi musta vaan eroon. Kukaan ei halua auttaa mua, joten päätös syntyi kuin itsestään, hoitavalle taholle en enää puhu. Suljen ne ulkopuolelle. Saavat vain sen ulkokuoren vaikutelman. Vaikutelman joka kertoo kaiken olevan hyvin. Tänään avohoitoyksikössä kerroin etten ole ottanut lääkkeitä 3 päivään, ja sanoin syynkin. Enempää en enää kerro.  Nyt saavat pysyä tietämättöminä.

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pahuus

-
Kuva
Vaan 4tikkiä maanantailta. Siis vain 4, säälittävä minä. Hirteen joutaisin. Mietin vain kuolemaa. Halu kuolla kasvaa päivä päivältä.  Tämä viikko on ollut täydellinen helvetti. Sain neljä tikkiä ja antibioottikuurin. Demonit mekastavat päässäni. Hokevat kuinka surkea olen. Ja kuinka minun pitäisi kuolla. Vittu, mä en jaksa tätä enempää.  Olo on täydellinen kaaos. Kuolema-aiheinen kaaos. Kaikki on palannut lähtöruutuun. Lähes kaikki demonit/osat/persoonat, millä nimellä haluaa nyt puhua niistä, tahtovat tappaa minut. Viides kielsi avaamasta mielessäni olevan tyrmän ovea. "Älä avaa ovea, älä  edes raota, pidä pahuus kytkettynä. Ja sinä jos joku tietää mitä se pahuus on." Mutta minä avasin tyrmän oven, ja päästin pahuuden vapaaksi. Pahuus on irti. Todisteena haavat käsissä ja naarmut otsassa. Keuhkot tuntuu olevan rei'itetyt. Tuntuu kuin en saisi happea. Voisin hakea tarvittavan lääkkeen. Mutten saa aikaan. Haluan huutaa. Itkeä. Kiljua. Tappaa itseni.
Lue lisää

14.5.2017

-
Mä oon eksynyt.  Olen pieni tyttö yksin metsässä. Metsän hirviöt vaanii, ei auta vaikka äiti on sanonut ettei hirviöitä ole, ne on totta mulle.  Olen niin kamalan yksin. Ja niin kamalan väsynyt. Kukaan ei auta mua jonkun luokse turvaan. Kaikki ajattelee että pärjään yksin, ehei. Olen liian heikko pärjätäkseni yksin. Tarvitsen apua, mutten saa sitä sanoa. Joudun olla yksin täällä metsässä. En apua huutaa saa, peloissani joudun odottamaan että aurinko taas nousee ja liikkua uskaltaa. Olo ei ole mikään.  Terät huutelee, käsi on niin kipeä etten voi viiltää siihen.  Yliannostus propralia, taas. Pakkomielle aiheuttaa itselleen jotain ottaa valtaa. Antakaa mun olla ja nukkua, niin kauan että kaikki olisi paremmin.
Lue lisää

Tulossa hulluksi

-
Olen tulossa hulluksi. Näen vähän väliä tummia varjoja nurkissa. Mietin vain että miten tapan itseni. Kaikki voimani ovat jo menneet. Haluan kuolla. Halu elää on kadonnut. Teen vain henkisesti kuolemaa. Eiliseltä käteen tuli 4 tikkiä. Vain neljä. Hävettää. Niin vähän tikkejä. Haava oli syvä. Sairaanhoitaja näki jänteeni, näin myös itse sen. Siltikään en kadu haavan tekoa. Miksi katua kun on lähes ylpeä jäljestä? Niin lähes. Mutten ole.
Lue lisää