25.7.2017

-
En ole kahteen kuukauteen kirjoittanut. Mulla on nimittäin mennyt todella hyvin. Otin toisen koiran ja olen jaksanut tehdä asioita, oon vähentänyt avohoitotiimin käyntejä. 
Eli kaikki on hyvin. Mutta nyt mä palasin, miksi? No on yksi asia joka mun pitää saada ulos. En saa sanottua sitä kenellekään, kännykkään kirjoittaminen tuntuu turhalta, en oikeasti haluaisi puhua asiasta mutta ei vain ole muutakaan vaihtoehtoa. Ei tää muutu jos en tätä kirjoita. Mutta pidemmittä puheitta, mennään asiaan,

Oon todellakin paremmassa psyykkisesti kunnossa kuin koskaan! Mulla ei ole harhoja, persoonat on edelleen mutteivät hankaloita elämää mitenkään, viiltely ei ole enää käynyt mielessäkään. Mutta jokin on kuitenkin vinossa. Ja pahasti. Se on syöminen. Lenkkeilen vanhemman koiran kanssa pitkiä lenkkejä, ja ajatukset on paljon liikunnassa ja ruuassa. Kyllä, laitan ruokaa, mutta on aivan toinen asia syönkö sitä. Ahdistun heti jos en lähde lenkillä, edes pienelle, tänään en oo käynyt koiran kanssa pitkää lenkkiä, mutta olen pyöräillyt n. 8km, mutta mitä oon syönyt? En lähes tulkoon mitään. Näen jotain ruokaa, alkaa ahdistamaan ja oksettamaan. Tänään pyöräillessä oksensin 2 kertaa kun olin joutunut syömään vähän pizzaa, kun äitini oli päättänyt tuoda pizzan kämpilleni. En yrittänyt oksentaa, vaikka se mielessä kävikin, se tuli luonnostaan. Olo oli kuvottava.
Sunnuntaina kävelin vanhemman koiran kanssa 10km lenkin, koko matkan ajan mua pyörrytti ja huimasi (en ollut syönyt kuin 2 leipää koko päivänä ja kello oli jo n. 21:00) päätin että syön kunnolla kun pääsen kotiin, pyh! En syönyt mitään, join kupin teetä ja pennun kanssa pikku kävelylle. Sitten nukkumaan. Kukaan ei ole (tietojeni mukaan) huomannut touhujani, ja omalla tavallani toivon ettei huomaakaan. Haluan saada painoindeksin alipainon puolelle, mutta samalla en halua jatkaa näin, koska tiedän ettei tää pitkälle kanna.  
Mä en hallitse tätä.
Mitä Mä teen? En tiedä.

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Voimat loppu

-
Olen jo aika mestari nieleskelemään kyyneleitä. Viimeisillä voimillani väännän kasvoni hymyyn, muokkaan katseeni iloiseksi ja muutan kehon kielen.  Kaunistellen kerron olostani. Vakio lauseisiin kuuluu: " Ei tämä vielä niin paha ole että tarvitsisin tarvittavan lääkkeen."  Mutta nyt. Kyyneleet patoutuvat syvälle sisimpääni, mutta hymy alkaa kadota kasvoiltani, kehoni kieli alkaa puoltamaan oloani ja ilo silmistäni kuolee. Tuska ja ahdistus paistaa läpi.  En mene kertomaan olostani hoitajille. En uskalla koska vuorohoitajani on mies ja pelkään miehiä.  Tuskaa yritin lievittää puremalla kättäni. Ahdistustani puran tähän blogiin.  Ajatukset pyörivät kivun ja syömisen ympärillä. Olen ollut vuorokauden syömättä ja tavoitteena on 3 vuorokautta. Nautin näläntunteesta, mutta kun vatsa kurnii, se kuvottaa. Ahdistaa kun en pääse lenkille, salille tai muutenkaan liikkumaan, koska menetin vapaakulkuni puremisen takia. Nyt kun kulkuja ei ole, en jaksa välittää purenko vai en. En jaksa väl
Lue lisää

Haluan kuolla

-
Mä haluan vaan kirjoittaa ja kirjoittaa! Mua ahdistaa ja ahdistaa.  Tuntuu että kohta on taas paniikki päällä. Pääni sisällä on levotonta. Toivon että vaivun kohta takaisin omaan universumiini, en kestä tätä maailmaa. Ihmiset on liian pelottavia, ajatukset on liian ahdistavia ja tunteet liian vääriä. MÄ HALUAN POIS TÄSTÄ MAAILMASTA!  Haluan huutaa, mutta suustani ei lähde pihaustakaan. Olen kokoajan varuillani, odotan vain että joku potilas tai hoitaja hyökkää mun kimppuuni. Mietin vain että uskallanko nukkua edes nukkua...? Kun yököt käy täällä huoneessa.. Mitä jos ne kuristaa mua? Mitä jos ne tappaa meidät? Se istuu jalkojeni päällä. Kurottaen käsiään kurkulleni. Mä pelkään. Ihan tosissani pelkään. Pääni sisältä kuuluu Nitan ääni, tiedät varmasti miten pääset siitä eroon..? Minäpä  tiedänkin! TAPA ITSESI JA SAMALLA MEIDÄT!  Alan miettimään.. Kuolema. Olisiko se ratkaisu. Iltaisin viimeinen toiveeni on, että toivottavasti en enää herää. En jaksa enää toistuvaa helvettiä. Haluan myös k
Lue lisää

Yksin.

-
Älkää jättäkö mua yksin. Kun pahuus on irti, mä voin tehdä mitä vaan. Tai Ne pistää  mut tekemään mitä haluavat. Tämä tuntuu painajaiselta, josta ei voi herätä. Kaikki on kuin unta, painajaista, yhtä epätodellisen tuntoista. Kaikki on kuin hämärän, tai no usvan, peitossa. Olo ei ole tyhjä, olisimpa autio sisältä. Tahdon kuolla. Olen ihan sairaan väsynyt.
Lue lisää