26.7.2017

-
Eikö tää voisi helpottaa? Edes aavistuksen? Mua pelottaa että romahdan kohta. Mua niin pelottaa. Maalailen kauhukuvia siitä että oloni romahtaa, että olen kohta osastolla (taas) mutta tälläkertaa eri syystä. Koiran kanssa lenkillä ollessani, haaveilen että painoni tippuisi 45kg tai alle, samalla järki huutaa "taistele koirien vuoksi tätä syömisongelma-helvettiä vastaan" mutta kun Mä en pysty! Ajatukseni vie mua juuri niinkuin haluavat. 
Mä olen ollut tänään kokopäivän syömättä kun tulin lenkiltä söin n. 330 kalorin edestä. Lenkki kulutti n. 600 kaloria. Plus sitten kaikki muut liikunnat tälle päivää. Askeleita tälle päivälle kertyi n. 20 330.
Huomisen tavoite syömisten suhteen on max. 150kaloria ja liikuntaa mahdollisimman paljon. Huomenna olisi liikuntasuunnitelman mukaan lepopäivä. Niin ehkä annan koiran palautua tämän päivän lenkistä joten käyn yksin ja juoksemassa sen 8km..? 

En halua puhua tästä. Mutten pysty pitämään tätä sisällänikään. Luotan nyt siihen että kaikki tutut uskoo kaiken olevan kunnossa ja näinollen ei lue tätä. 
Saanko vaan ruveta nukkumaan? En taida pystyä, ajatukset laukkaa painon ja kaloreiden ympärillä. 

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tulossa hulluksi

-
Olen tulossa hulluksi. Näen vähän väliä tummia varjoja nurkissa. Mietin vain että miten tapan itseni. Kaikki voimani ovat jo menneet. Haluan kuolla. Halu elää on kadonnut. Teen vain henkisesti kuolemaa. Eiliseltä käteen tuli 4 tikkiä. Vain neljä. Hävettää. Niin vähän tikkejä. Haava oli syvä. Sairaanhoitaja näki jänteeni, näin myös itse sen. Siltikään en kadu haavan tekoa. Miksi katua kun on lähes ylpeä jäljestä? Niin lähes. Mutten ole.
Lue lisää

Voimat loppu

-
Olen jo aika mestari nieleskelemään kyyneleitä. Viimeisillä voimillani väännän kasvoni hymyyn, muokkaan katseeni iloiseksi ja muutan kehon kielen.  Kaunistellen kerron olostani. Vakio lauseisiin kuuluu: " Ei tämä vielä niin paha ole että tarvitsisin tarvittavan lääkkeen."  Mutta nyt. Kyyneleet patoutuvat syvälle sisimpääni, mutta hymy alkaa kadota kasvoiltani, kehoni kieli alkaa puoltamaan oloani ja ilo silmistäni kuolee. Tuska ja ahdistus paistaa läpi.  En mene kertomaan olostani hoitajille. En uskalla koska vuorohoitajani on mies ja pelkään miehiä.  Tuskaa yritin lievittää puremalla kättäni. Ahdistustani puran tähän blogiin.  Ajatukset pyörivät kivun ja syömisen ympärillä. Olen ollut vuorokauden syömättä ja tavoitteena on 3 vuorokautta. Nautin näläntunteesta, mutta kun vatsa kurnii, se kuvottaa. Ahdistaa kun en pääse lenkille, salille tai muutenkaan liikkumaan, koska menetin vapaakulkuni puremisen takia. Nyt kun kulkuja ei ole, en jaksa välittää purenko vai en. En jaksa väl
Lue lisää

Haluan kuolla

-
Mä haluan vaan kirjoittaa ja kirjoittaa! Mua ahdistaa ja ahdistaa.  Tuntuu että kohta on taas paniikki päällä. Pääni sisällä on levotonta. Toivon että vaivun kohta takaisin omaan universumiini, en kestä tätä maailmaa. Ihmiset on liian pelottavia, ajatukset on liian ahdistavia ja tunteet liian vääriä. MÄ HALUAN POIS TÄSTÄ MAAILMASTA!  Haluan huutaa, mutta suustani ei lähde pihaustakaan. Olen kokoajan varuillani, odotan vain että joku potilas tai hoitaja hyökkää mun kimppuuni. Mietin vain että uskallanko nukkua edes nukkua...? Kun yököt käy täällä huoneessa.. Mitä jos ne kuristaa mua? Mitä jos ne tappaa meidät? Se istuu jalkojeni päällä. Kurottaen käsiään kurkulleni. Mä pelkään. Ihan tosissani pelkään. Pääni sisältä kuuluu Nitan ääni, tiedät varmasti miten pääset siitä eroon..? Minäpä  tiedänkin! TAPA ITSESI JA SAMALLA MEIDÄT!  Alan miettimään.. Kuolema. Olisiko se ratkaisu. Iltaisin viimeinen toiveeni on, että toivottavasti en enää herää. En jaksa enää toistuvaa helvettiä. Haluan myös k
Lue lisää