2.8.2018

En tiedä mitä tehdä. Tuntuu vaan että elämä valuu sormien välistä kuin hiekka. Oon niin vitun väsynyt enkä meinaa jaksaa edes hengittää. Tää on yhtä tuskaa. Päivästä toiseen kaikki pahenee hetki hetkeltä. Tuntuu siltä että psyyke pettää hetkenä minä hyvänsä. Kun olo pahenee kun harhat hyppii silmille. en  enää tiedä mikä on totta ja mikä ei. Jos tää elämä on loppuun asti tällaista miten tätä yksikään ihminen voi jaksaa..? En tiedä mitä mä enää elämältäni haluan pitää vaan jaksaa koko ajan tehdä paremmin ja paremmin mutta kun ei vaan jaksa. Mutta kun ei vaan kykene. Tää on niinku tuskaa. menetin kämppäni kun psyykkeeni ei kestänyt yksin asumista tuntuu että maailma koettelee taas niin pahasti. ei tää elämä ole mua varten. Siispä eilen illalla olin  satavarma että tapan itseni ja yritin vetää saksilla kaulan auki. halusin vain kuolla. Ahdistus pahenee koko ajan saan ihmeellisiä kohtauksia enkä sillä hetkellä kykene reagoimaan ympäristöön jos joku istuu vieressäni olen Satavarma että se aikoo tappaa minut mulla ei kuulemma ole oikeutta elää kaikki vaan haluaa pahaa niin pääni sisällä kaikki turhauttaa enkä saa mitään järkevää tehtyä jouduin luopumaan taas koirastani onneksi minulla on vielä tuo käärme ainut tuki ja turva ei ihmisiin ei voi luottaa En mä niinkö mä oon pysty tähän Ei musta oo tähän Anteeksi kaikille mutta musta tuntuu että nyt ois parempi lopettaa tää peli en mä aio vielä itseäni hautaan saattaa mutta mä lupaan siihen ei mee kauaa mä en pysty puhumaan ohjaajille mä pelkään koko ajan että kaikki kohta tietää jonkin synkimmän salaisuuden Mistä En ole uskaltanut kenellekään puhua enhän mä saa täällä puhua En mä voi Mä vie joltain toiselta sitten aikaa kyl mä pärjään noitten mun kohtauksen kanssa vaikka nyt eilen kun Makasin paniikissa saksien kanssa kaikki tuntuu vaan niin turhalta ei tästä elämästä tuu mitään Ajattelin silloin mä oon nyt niin vitun väsynyt etten jaksais kirjottaa nytkin sanelen puhelimelle tätä tekstiä eivät kykene tuottamaan järkevää tekstiä niin kirjoittamalla tuntuu jotenki että tämäkin on yhtä sotkua vain. haluaisin opetella puhumaan ihmisille mutta miksi en näe mitään järkeä siinä, että puhuisin kun se ihminen kuitenkin katoaa jossain vaiheessa ja kun sen aika on se hajottaa mut miljoonaksi sirpaleiksi. Tuntuu vaan että olisi vaan parempi luovuttaa, mutta mikä se lupaus olikaan? mä lupasin olla piruttain elossa. Mutta musta ei oo siihen! Sillä haluan vain kuolla.