#87 loppua kohti...?

Pelkään olla yksin. Mieleni demonit sanovat tällöin "heips, taas.."
Ne tervehtivät, samalla kieroutuneella äänen sävyllään ja kertovat kuinka paljon parempi olisi olla kuollut. Kertovat kuinka ihanaa kuoleminen on, kuinka ihanaa on olla kuolleena, kuinka paljon helpompaa on kuoleman jälkeen.
Ne on päättänyt tuhota minut. Ja sen ne aikoo tehdä. Ainakin yrittävät.
Kattoon tuijottaessa ajatukseni jumiutuu. On pakko kuolla.. Ainoa jäljelle jäänyt ajatus, on kuolema. Ainoa jäljelle jäänyt toivo, on kuolema.

Tunnen kuinka loppuni lähestyy.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Menneisyyden aaveet

12.4.2018 osa 2

11.4.2018 osa 4