Ken leikkiin ryhtyy.

..se leikin kestäköön.
Mutta tätä leikkiä en kestä.

Demonit käskee kuolla. Ajatukseni kiertää edelleen kehää. On vain pakko kuolla .

Yritin eilen  kuristaa itseni huivilla. Sen lievän itku-ahdistus-paniikkikohtauksen ansiosta yritin kuristaa itseni. Ehkä tänään  yritän uudestaan. Mä olen jo ihan finaalissa. Päässä räjähtää aivan pian. Ulospäin myrsky ei tällä hetkellä näy. Ehkä vielä tänään se näyttäytyy täydessä hirveydessään?

Tällä hetkellä demonit huutaa päässäni. Mutten tunne mitään.  Olen liian väsynyt tuntemaan mitään. 

Makaan lattialla. Tuijotan kattoon. Aivan kuin vajoaisin lattian läpi helvettiin.  Ympäristö tuntuu kaukaiselta. Olenko oman universumini suojissa? Ei en ole suojassa. Olen vaarassa.
Hengittäminen tuntuu taas raskaalta työltä. Ajatuksiini mahtuu vain yksi lause. "Miten tapan itseni nyt?"

Kuulin ihmisten naurua. Se saa mut syvemmälle ahdistuksen kierteeseen. Sekin saa mut voimaan pahoin. Pelkään itseäni. Tämä ahdistus vie järjen. Järjen ääneni on sumentunut. Olen tänään raapinut kättäni.  Ja yrittänyt myös kuristaa itseni huivilla.  Se ei vaan ole onnistunut.

Mä luovuin toivosta lopullisesti.