Pohdintoja

Voiko ahdistus tappaa?

Mielessäni pyörii miljoona ja yksi ajatusta, muodostaen epämääräisen möykyn mieleeni joka on täynnä umpisolmuja. Eli ajatus ei kulje. Ja se ahdistaa. 

Mikä on todellisuus?

Näyttääkö kaikki vieraalta todellisuudessa? Seuraako jokin näkymätön todellisuudessa? Näkyykö todellisuudessa siltä että kaikki olisi usvan peitossa? 

Tämä ahdistus repii keuhkoni kohta palasiksi. Todellisuuden tajuni on hämärän peitossa. Missä menee raja, että mikä on totta ja mikä ei? 

Voimani on loppu, en jaksaisi esittää että kaikki olisi hyvin, mutta silti teen niin(osan ajasta) En luota kehenkään. Miksi pitäisi luottaa? 

Viillä, viillä, VIILLÄ! Kuuluu pääni sisältä. Yritän neuvotella että en aio viiltää. Ne suostuu siihen sillä ehdolla että raavin. Kompromissi. En viillä vaan raavin. 

Krista seuraa mua. Samoin Anna. En ole missään rauhassa, aina joku seuraa mua.