9.3.2018 osa 2

-
Mä luovutan. Päivämäärä on päätetty.
Loppu lähestyy. Nyt mua ei kukaan pelasta.
Mä haluan siivet, puhtaan valkoiset joilla voisin lentää pois täältä. 
Mä haluan lentää.

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

12.4.2018 osa 2

-
Miten mä voin pelastaa muut, jos en voi pelastaa edes itseäni..? Mä en usko että mulle on paikkaa täällä maanpäällä. Siispä mun pitää lentää luokse enkeleiden. Mä mietin vain eilistä. Kuinka ärsyyntynyt ja vihainen olin. Olin äärimmäisen katkera kaikesta mitä on tapahtunut. Tänään olen ahdistunut ja masentunut. Hyvä että jaksan nousta ylös sängystä. Mieluusti makaisin sängyssä koko päivän ja nousisin vain käymään tupakalla. Jos sitäkään. Tuntuu että ohjaajat inhoaa mua. Nyt mystisesti yrittävät saada mua puhumaan, turhaan. Anteeksi mutta mun on vaan pakko saada padottua tämä tuska sisälleni, pakko rakentaa uutta muuria. Mietin monia asioita, miksi mut halutaan kuntouttaa? Enhän mä tule muuttumaan.. Varmaan siksi että saavat maineensa pidetty...
Lue lisää

Pakko

-
Kamala ahdistus! Menetän ehkä kaupungin tukiasuntoni. Sossuni kysyi että pitääkö laittaa toiseen kuntoutusyksikköön hakemus. Jos menetän asunnon, se meinaa että joudun luopumaan tuosta pennusta. Sitä en enää kestä.  Sitten täällä osastolla eräs potilas rupesi huutamaan hoitajalle, paniikkikohtaus oli satavarma. Onneksi se tuli lievänä, itkin, hyperventiloin ja tuijotin itseäni peilistä.  Tänään lääkäri sai tietää pakko-oireistani. Mulle on erittäin tarkkaa järjestys esim. Leffojen pitää olla aakkosjärjestyksessä, kynien on oltava sateenkaaren värien mukaan järjestyksessä ja sitten jos on jotakin missä on numeroita esim. mun hopeanuoli mangat, niiden on oltava numerojärjestyksessä.  Sitten on pakko pestä kädet kolmesti, on pakko tarkistaa esim. Onko valot jäänyt päälle tai että onhan avaimet varmasti mukana, onhan ovi lukossa ja nämä varmistan monta kertaa.  Ja sitten on olemassa "pahoja lukuja" jotka ovat 13 ja 31 + kaikki muut parittomat paitsi 7. Ja sitten on pakko...
Lue lisää

26.3.2017

-
Ahdistaa. En saa happea! Tuntuu kuinka joku olisi puhkaissut henkitorveeni reiän. Painaudun tupakkaparvekkeen seinää vasten, tunteakseni että siinä on seinä.  Turhaan. Mä en tunne fyysisesti mitään. Tää on todella pelottavaa!  Tuntuu että sekoan kohta. Mä en jaksa enkä halua aloittaa sitä lääkekokeilua. Tuntuu että muut ihmiset ovat painostaneet mut siihen. Mä en halua! Päästäkää mut pois? Kotiin? Pliis? Päästäkää mut ulos! Huutaa joku pääni sisällä, vai ulkopuolella? Mä en tiedä enää. 
Lue lisää