2.5.2018

Meikit pitkin kasvoja. Ahdistus pilvissä. Jouduin eilen takaisin osastolle. Kävin päivystyksessä näyttämässä tulehtunutta haavaa, sain antibioottikuurin ja lähdin. Jäin istumaan sairaalan pihalle, miettimään elämääni ja siinä samassa se hyökkäsi mustan hyökyaallon lailla päälle. Paniikki. Istuin ja hyperventiloin tupakkapaikalla. Jotenkin sain aikaan lähteä takaisin päivystykseen. Hoitaja soitti heti päivystävälle psykiatriselle sairaanhoitajalle. Ja tämä sairaanhoitaja jutteli kanssani huimat 5 minuuttia ennen kuin kutsui psykiatrin. Ehdin sanoa etten kertonut aamulla kuinka itsetuhoinen olen.
Ja täällä sitä nyt ollaan, lukkojen takana, toivoen että pääsisin pois ja pian. En ole tehnyt mitään muuta kuin nukkunut tänään.

Tänä aamuna hoitaja kysyi että onko mulle puhkeemassa anoreksia. Sanoin että on jo puhjennut. Syöminen on ihan kamalaa tai niin kuin sanon, ruoka on ok, kunhan sitä ei tarvitse syödä.
Syyllinen olo, kun en ole tänään saanut mitään aikaiseksi. Enkä ole fyysisesti kunnossa niin en voi lähteä lenkille.

Haluan raadella itseni hengiltä. Tai kuolla keinolla millä hyvänsä. Ei mulla ole mitään syytä hengittää enää. Mä en halua nähdä enää mitä täällä maanpäällä tapahtuu. Tuntuu että kuolema vie mun sielun kotiin, ja päästää kehoni tuskistaan.
Eilen alkoi taas se kouristelu kun olin liian ahdistunut. En halua elää tällaisen oirehelvetin kanssa. Mutta jos en kuole, joudun elämään tuskassa loppuikäni. Olen taas autio kuin avaruus.

Harhat komentelee mua. En saa mennä muiden potilaiden seuraan, en saa enää juoda edes kahvia koska se on varmasti myrkytettyä. Kukaan muu ei saa tappaa mua kuin minä itse. Syömisestä ei edes puhuta. Jos syön, mun pitää oksentaa tai rangaista itseäni. Kaikki nämä on harhojen selitystä. Ja minä uskon.
Ne uhkailee, kiristää ja komentelee. Mulla ei ole vaihtoehtoa kuin totella. Peto on sängyn alla piilossa, se naureskelee mulle. Olen kuulemma niin idiootti ettei voi muuta kuin nauraa.

Mä en saa enää koskaan, en sitten ikinä, olla tarvitseva ihminen. Mun pitää muuttua yli-ihmiseksi. Mä en saa enää koskaan tehdä mitään muuta kuin tuhota itseäni. Tämä eläminen ihmisenä on täyttä rääkkäystä. Mä lupaan, mä tulen kuolemaan oman käden kautta ja pian.