Paha sisällään.

Vaikka rakas koirani on täällä perhekodilla, olo on silti aikas heikko. Vaikka kuinka yrittäisin keskittyä koiraani, niin ei, ei onnistu. Suunnittelen vaan kuinka tappaisin itseni. Ehkä tää elämä ei vaan ole mua varten.
Mutta silti mielessäni pyörii, että haluanko kuolemaa oikeasti? Onko nämä ajatukset vaan pinttynyt muhun? Mutta kun tuntuu ettei musta ole elämään? Mutta onko musta edes kuolemaan...?
Ahdistus alkaa taas muistuttelemaan olemassa olostaan. Ehkä koirani ottaminen tänne perhekodille ei ollutkaan hyvä ajatus.. Tuntuu että pää leviää, hetkellä millä hyvänsä. Ja jos se leviää niin hyvin suurella todennäköisyydellä viillän tai raavin..

Mikään ei tunnu miltään muulta kuin pahalta, saisinko kuolla pois?