Pahuus

Vaan 4tikkiä maanantailta.
Siis vain 4, säälittävä minä.
Hirteen joutaisin.
Mietin vain kuolemaa.
Halu kuolla kasvaa päivä päivältä. 
Tämä viikko on ollut täydellinen helvetti.
Sain neljä tikkiä ja antibioottikuurin.

Demonit mekastavat päässäni. Hokevat kuinka surkea olen. Ja kuinka minun pitäisi kuolla. Vittu, mä en jaksa tätä enempää. 

Olo on täydellinen kaaos. Kuolema-aiheinen kaaos. Kaikki on palannut lähtöruutuun. Lähes kaikki demonit/osat/persoonat, millä nimellä haluaa nyt puhua niistä, tahtovat tappaa minut. Viides kielsi avaamasta mielessäni olevan tyrmän ovea.
"Älä avaa ovea, älä  edes raota, pidä pahuus kytkettynä. Ja sinä jos joku tietää mitä se pahuus on."
Mutta minä avasin tyrmän oven, ja päästin pahuuden vapaaksi. Pahuus on irti. Todisteena haavat käsissä ja naarmut otsassa.
Keuhkot tuntuu olevan rei'itetyt. Tuntuu kuin en saisi happea. Voisin hakea tarvittavan lääkkeen. Mutten saa aikaan.
Haluan huutaa. Itkeä. Kiljua. Tappaa itseni.