nimetön

Mitä mä kirjottaisin..? Muutto lähestyy, hiljaisuus päässä valtaa. Kukaan ei puhu. Kaikki ovat hiljaa. Omille ajatuksille on vihdoinkin tilaa. Mietin sitä, kun pääsen vihdoinkin omaan asuntoon, kun saan haettua kissat kotiini. Kun saan olla vihdoinkin omillani. 

Oli jotenkin ihanaa käydä pyöräilemässä kun ei tarvinnut miettiä matkaa, miettiä kaloreita. Sai vain pyöräillä. Vaikkakin persoona vaihtui kesken lenkin. Muutuin 4-vuotiaaksi Pikkuiseksi. Hän oli iloinen kun osasi avustuksellani pyöräillä "isojen tyttöjen pyörällä".

Dissosiaation maailmassa olen mennyt, taas pari päivää. Jalat ei ole osunut lattiaan useampaan päivään, kuulen vain kuinka jalkani osuvat maahan, mutten tunne sitä.  Vaikka olo on ollut hyvä, mä en ole tässä maailmassa. Mä leijailen omassa maailmassani. Ehkä mä pian palaan todellisuuteen.