It's like you're screaming and no one can hear..

Haluan tuntea olevani elossa. Tää ahdistus on saatava pois sisältäni.  Kaikki hyvät muistot katoavat mielestäni. Jäljelle jää vain pimeys, joka ei lopu koskaan. Mä en tule selviämään tästä, tää koituu kohtalokseni.
Kyllä, mä olen nauranut tänään ja ollut ihan ok:n oloinen, en välttämättä peittääkseni todellista oloani, vahvistaakseni illuusiota. Ei, se ei ole sitä, mä tiedän kyllä tiedän mitä se on. Se on se joku demoneistani, joku niistä jota en saa hiljaiseksi, en sitten millään, se hallitsee mua aina välillä.
Mä oon taas itsetuhon ringissä. Nämä ajatukseni kiertävät rinkiä, en siis tosiaan ajattele muuta kuin viiltämistä.  Ajattelen vain kipua.
Tuntuu kuin joku taas kuristaisi, ahdistaa, yö/ilta lähestyy.  Mä pelkään, ihan oikeasti pelkään kuollakseni.  Ilta, ja yksin huoneessani, se johtaa siihen että mieleni demonit sanovat "hei taas..." mä en kestäisi enää yhtäkään iltaa/yötä. Muttei ole vaihtoehtoakaan.  Tuntuu kuin huutaisin, mutta kukaan ei kuule, aivan kuin olisin taas jossain avaruuden toisella laidalla. Kaukana todellisuudesta..



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tulossa hulluksi

Pahuus

Voimat loppu