Tappakaa tuo hullu!

Tuntuu että pääni leviää aivan kohta. Kaikki ahdistaa. Kaikki pahenee. Mikään ei helpota, tuntuu kuin putoaisin koko ajan syvemmälle kuiluni olematonta pohjaa kohti.
Yö ahdistaa taas. Koska en ole nukkunut kahteen yöhön kunnolla, ahdistun todella voimakkaasti samantien pitäisi lähteä pesemään meikkejä illalla. En ole muutamana iltana kestänyt sitä oloa ja olen viiltänyt, ihan sama millä, kunhan se on vähän terävämpi esine.
Olen tulevasta yöstä aika varma mitä teen, viillän (taas) 99% todennäköisyydellä.  Mä en enää pysty  ajattelemaan melkein mitään muuta kuin viiltämistä ja kipua. Äänet päässäni vaativat satuttamaan, niille ei riitä mikään. Ne ovat tyytyväisiä kun kuolen, kun riistän henkeni. Mä tarvitsen apua, mutten osaa ottaa sitä vastaan. Olen säälittävä, vihaan itseäni taas enemmän. Tätä tunnetta ei edes sana "viha" riitä kuvaamaan..
Toivon haavojeni tulehtuvan. Toivon saavani niistä verenmyrkytyksen. Haluan tuhota itseni, viholliseni. Haluan tappaa tämän hulluuden sisältäni. Ja ainut keino millä tämän hulluuden saa tapettua, on tappaa itsensä.

Kuvat on taas WeHeartIt-sivustolta...