4.10.2017

Kaikki on edelleen päin seiniä. PÄIN HELVETTIÄ!

Haluan kuolla, en kestä enää mitään. 

klo 15:00

Musta tuntuu että puolustaja ottaa kohta vallan, ja sen jälkeen huonekaverini on ruumis. 

"Älä astu, askeltakaan lähemmäksi, jos sen viimeisen askeleen otat, niin saat turpaasi...."

 Kuuluu puolustajan sähinä pääni sisältä. 

Käteni alkaa tärisemään, pelko valtaa kehoni. 

Mitä jos Puolustaja saa mut valtaansa? Kuoleeko joku sitten?

Mä ihan oikeasti pelkään. 

Adrenaliini alkaa virtaamaan suonissani, "pakene tai taistele"-moodi menee päälle,  tälläkertaa en pakene. Tälläkertaa hyökkään takaisin. Aluksi sanoilla, sitten fyysisesti.

Mä oon antanut varoituksen sanan, sitä ei otettu kuuleviin korviinkaan.

 Tuo ihminen saa ihan just nyrkin kuvan naamaansa. 

Kädet valmistautuu, hyökkäykseen... 

Tule vain se viimeinen askel, niin sen jälkeen saat mitä tilaat. Kuuluu sähinä pääni sisältä. Tuo ihminen on kohta ruumis. 

Puolustaja on puoliksi läsnä, se aikoo hakata tuon naisen. Minä hallitsen mieleni, Puolustaja kehoni. Pelko valtaa mielen ja se lietsoo Puolustajaa, toimimaan. Saan vain katsoa vierestä kun kohta joku saa selkäänsä. Mä pelkään seuraamuksia, ette uskokaan kuinka paljon, mutten hallitse itseäni! Keho ei ole omani, se on puolustajan. Se aikoo tehdä tänään jotain jollekin. Ei auta itku markkinoilla. Niinhän se sanonta menee...?

klo 20:30

Puolustaja ei ollutkaan tulossa, se oli uusi sivupersoonani, Hyökkääjä. Hyökkääjä on ihan hullu, se oli kirjoittanut paperille että tappaa sen joka astuu askeleenkaan liian lähelle. Se ei siedä läheisyyttä, senttikin liian lähelle niin se hyökkää, Hyökkääjä saa Puolustajankin pelkäämään. Mä olen niin loppu ettei sitä kukaan usko. Kohta vaihtuu taas persoona, Pelokas on lähettyvillä.