14.10.2017

Mulla ei ole eilisestä kunnollisia muistikuvia.

Aamulla heräsin eristyshuoneesta. Herää vaan kysymys, mitä on tapahtunut? Olin kuulemma tavannut lääkäriä, öööh? En muista mitään. Olen elänyt täysin menneisyydessä. Muistan saanneeni poissaolokohtauksia ainakin kolme illan aikana. Aamupäivä ja koko päivä on hämärän peitossa. Mitä vittua on tapahtunut??

Milloin tämä helvetti loppuu...? Mä en tiedä enää kauanko jaksan tätä enää. Keskiviikkona mun piti tappaa itseni, äitini puhui mut ympäri, enkä tehnyt sitä. Kaduttaa vieläkin se etten laittanut puhelinta kiinni.

Mun tarkoitus ei ole elää. Mun tarkoitus on vaan kuolla. Lopettaa elämämme. Kadota meren syövereihin. Muuttua tähdeksi. 

Tämä elämä ei vaan ole mua varten.

Musta tuntuu etten ole oikea. Harha? Aave? MIKÄ MÄ OON?!

Pääni sisällä on levotonta, omat ajatukset on kadonneet. Muiden puheet peittää ne tai sitten mieleni on vaan tyhjentynyt.

Musta tuntuu ettei todelisesta itsestäni ole kohta enää mitään jäljellä. Nämä muut minät tuhoaa oikean VarjoKetun kokonaan. 

Mä istun nyt sängylläni, peloissani, mitäköhän tästä päivästä tulee?

Jos pääsen pihalle, mä juoksen suoraan mereen. Kuoleman hellään huomaan. MÄ EN JAKSA ENÄÄ! Meri on viimeinen leposijani, sinne kun menee ei ole enää paluuta, kaikki loppuu. Mä kuolen, katoan lopullisesti, ruumiini saatetaan löytää, mutta sieluni on jo siinä vaiheessa tähtenä taivaalla, mä katselen teitä sieltä korkealta, suojelen jokaista rakasta ihmistä sieltä. Antakaa anteeksi mutta multa on vaan voimat ihan finaalissa. Mä en jaksaisi edes hengittää, ja rukoilen Jumalia ja Jumalattaria että hengitykseni loppuisi tällä sekunnilla.

Mua ei voi kukaan auttaa, mä oon toivoton tapaus. ONGELMAPESÄKE! 

Meitä on taas yksi lisää. Tervetuloa jengiin NoitaTyttö.

Mistä tulin tietoiseksi NoitaTytöstä, siitä kun pesin meikit pois ja otsassani oli taas Wiccalainen symboli ja meikit oli todella vahvat, ja NoitaTyttö kertoi itsestään. Hän on hyväntahtoinen, eikä halua tehdä kenellekään pahaa. Hän on wicca.