14.12. 2017

3 vuorokauden aikana 4 kertaa ensiavussa. 25 tikkiä kehossa(liian vähän). Tekisi mieli vaan juosta mereen. Lopettaa tämä elämä jonain kauniina päivänä. Mulla ei ole mitään kontrollia elämääni. Kaikki on päin helvettiä. En nuku, en syö, viiltelen, lenkkeilen ja ryyppään. Paino on tippunut 4 kuukauden aikana 30,5kg.
En ole kännissä tällä hetkellä koska mulla on poliklinikalla käynti aamulla. Sitten perjantaina seuraavat kännit.
Musta tuntuu että kaikki on vaan niin hankalaa ja vastenmielistä. En haluaisi edes mennä sinne polille aamulla. Mitä se hyödyttää? Täällä kukaan ei usko että mulla on sivupersoonia. Ja vaan mun läheiset ihmiset ja minä kärsitään tästä. Jos hoitavaa tahoa ei kiinnosta mun jaksaminen miettisivät edes vähän esim. Vanhempiani. Mä en voi sitoutua oikeastaan mihinkään, mikä liittyy itseni vahingoittamiseen.
Mulla on sellainen olo että kaikille on yhden tekevää mun henki. Mä pelkään jo itsekin itseäni. Mä hävisin tämän taistelun. Mä menen sinne mereen heti kun saan asiat hoidettua. Koirille kodit ja kotiloille. Sitten mä oon valmis.
Tämä blogi olkoon merkki siitä että aina kaikki ei pääty hyvin. Toivoin että tämä olisi selviytymistarina, mutta vaikka kuinka yritän niin huipulta tullaan ryminällä alas. Musta ei vaan ole elämään. Mä en näe enää kevättä, en kesää. En syksyn kauniita värejä. Nyt on kuoleman talvi. Nuo lumihiutaleet jotka ovat jo taivaalta laskeutuneet, voivat olla viimeiset. Mä en ole varma että elänkö enää edes jouluna. Mä en halua nähdä edes huomista.
Anteeksi. Mitäpä tässä muutakaan sanomaan. Mä itse pilasin tän elämän. Vaikken kaikkeen ole voinut vaikuttaa, mutta suurimman osan siitä olen pilannut.
Me ollaan nyt varmoja että miten toteutamme itsemurhan. Meri olkoon se viimeinen leposija. Toivottavasti kukaan ei löydä ruumistamme. Jospa mä vaan katoan? Lakkaan vain olemasta, muutun vain yhtäkkiä muistoksi? Kun kirjoitan ensin kirjeen, itsemurhakirjeen, mainitsen siinä mihin mä kuolin. En hukkunut tai kuollut hypotermiaan. Mä kuolin pahaan olooni. Joskus psyyke on kehoa vahvempi. Ja niin on tässäkin tapauksessa, mun keho loppuu pian. Kun en saa nukuttua taikka syötyä niin mun keho on ihan kuoleman väsynyt. Mutta mieli pitää mut hereillä. Saas nähdä onnistunko kuinka pian menemään mereen. Mutta mä kuolen pian. Anteeksi.