29.12.2017

Vuosi lähenee loppuaan ja samaten elämäni. Onko tänään se päivä..? Saapas nähdä.. Vaikka istun täällä päivystyksessä, jos pääsen kotiin niin kuolema ottaa henkeni. Mä liityn luokse enkeleiden, en enää mieti tätä pahaa maailmaa, lennän tähtiin ja unohdun ihmisten mielestä. Muutun muistoksi. Menen tanssimaan heikoille jäille, heh! Voin jo kuulla kuinka jää rasahtelee kehoni alla, ei enää päiviä erittele mikään, kaikki muuttuu ikuisuudeksi. Ajasta ikuisuuteen. Se on tavoitteeni. Olen pelkkä kuori, aave (jos enää sekään) todellisesta itsestäni. Kuka tai mikä enää edes olen..?
Ei tarvitse kenenkään huolestua enää musta, mä muistoksi muutun. Lennän enkeleiden kanssa ja lakkaan vain olemasta.
Tänä iltana syttyy taivaalle uusi tähti, sieltä korkealta mä katselen maailmaa, toivottavasti näin musta on jollekin jotain iloa.
Sitten kunhan pääsen täältä, synkkä sieluni ei ole enää pelkkää kuviteltua jäätä. Kehoni jäätyy meren pohjaan, sieluni enkeleiden matkaan lähtee. Kuolemalle sanon tahdon. Sitten tän sairaan tarinan loppu jo on.

Mä lähden pois, elävien kirjoista. Lopetan tän tuskan. Mä en ole enää olemassa henkisesti ja fyysinen keho taistelee hengestään. Heh, turhan sitkeä keho. Onneksi sekin on kohta historiaa.