Auttaja

Jotenkin tosi vaikea aloittaa kirjoittamaan. Mutta yritetään...
Olo on tyhjä. En tunne oikeastaan mitään. Kuuntelen Kuristajan Mä En Kato Silmiin ja sekään ei piristä. "mä en kato silmiin, mä en  kato silmiin, koska en siitä nauti, mä nautin jos saan viiltää sun kurkkus auki.."
Vaikka kyseessä on helvetin raaka kappale, eilen se piristi mua.

Tunteet on tällä hetkellä kuin kuolleet.  Toinen Demoni otti mut valtaansa kun kaveri kävi. Nauroin ja tärisin. Se on toisen osani tunnusmerkki.

Haluaisin katsoa jonkin elokuvan mutten pysty keskittymään. Keskittymiskyky reippaasti nollan alapuolella.
Ajatukset kiertää kehää. Kuolema, viiltely, kuolema, raapiminen, kuolema...
Tuolla linjalla mennään.

Tapahtuu mielessäni:
Kuulen kuinka Ne huutaa. Kuulen myös ahdistuksen kutsuvan minua. Samanen korppi raakkuu tälläkertaa lähempänä.
Juoksen Demonieni tyrmää kohti. Yritän huijata niitä takaisin sinne. Ne lähtevät perääni. Kompastun kantoon ja kaadun maahan. Rupean itkemään. Demonit saavat minut kiinni. Samaten ahdistus on löytänyt minut mieleni metsän syövereistä. Demonit ottavat minusta kiinni, Ykkönen pitää minua niskasta. Kakkonen on kiinni oikeassa kädessäni. Nelonen pitää kiinni vasemmasta kädestäni. Vitonen seisoo hiljaa, Kolmonen katsoo tätä touhua kuten myös Kutonen. Seiska puhuu, tai ennemminkin sähisee mulle.
'Kuules nyt, anna meidän saattaa tämä loppuun. Et tarvitse elämää. Kuolema korjaa sinut. Sä oot lähellä lähtöä!'
Rupean itkemään entistä enemmän. Ykkönen sähisee mulle lain kohdasta numero 1. Älä itke.
Yritän riuhtoa itseäni irti Demonien otteesta. En onnistu. En vain yksin kertaisesti onnistu. Itken vielä enemmän.
'Mitä aiotte?'  Kysyn hiljaa.
Ykkönen sähähtää 'kohta numero 14, älä kysy mitään!'
Seiska kumartuu lähemmäksi minua,  ja sähisee,
'Joudut tyrmään. Niin kuin teit näille muille demoneille! Kosto elää!'
Demonit alkavat raahata minua tyrmää kohti. Pistän vastaan, mutta turhaan. Ne on vahvempia kuin minä. Ne heittävät minut tyrmään. Tyrmässä on kylmä, pimeää ja yksinäistä. Mutten ole yksin siellä. Kuulen nopeaa puhetta ja naurua..
'kuka olet?' Kysyn.
'Olen se josta et ole vielä tietoinen... Numeroni on 8.'
Alan huutamaan. 'Ei,ei,ei,ei,ei! Ei lisää demoneita!'
Kasi tulee lähemmäksi. Laskee kätensä olkapäälleni ja sanoo:
'En ole demoni. Mä haluan auttaa sua.'