Tapahtuu mielessäni osa 2

Demonit ovat olleet hiljaa. Avaan tyrmän oven niin hiljaa kuin vain mahdollista. Ovi ei edes narahda. Näen Ykkösen istuvan tyrmän oven vieressä, Se nukkuu. Muita Demoneita ei näy. Tunnen raivon kiehuvan sisälläni mutta tukehdutan sen. Hiippailen sen ohi Kasin kanssa. Kasi uskaltautui pois tyrmästä, sain sen houkuteltua mukaani. Kävelemme, tai no, hiippailemme mieleni metsän syövereihin. Kasi vetää keuhkonsa täyteen raikasta ilmaa, se on ollut vuosia tyrmässä joten ymmärrän sitä. Kasi näyttääkin jo vahvemmalta. Ehkä saan siitä tukea tulevaan taisteluun muita Demoneita vastaan.
Istumme Kasin kanssa suuren kuusen alla piilossa ja juttelemme, Kasi kertoo miten muut Demonit ovat hakanneet sitä ja kerran yrittivät tappaa.
'Kerran silloin kun ei ollut muita Demoneita kuin Ykkönen ja Kakkonen, ne hakkasivat minua pitkillä kepeillä ja kun väsyivät he laittoivat narun kaulaani ja yrittivät kuristaa hengiltä. He halusivat minun kuolevan  ettet koskaan tapaisi minua.'
'Miksi he eivät haluaisi etten olisi tavannut sinua?'
'koska haluan auttaa sinua, että pääsisimme niistä eroon. '
Siinä samassa kuulemme Ykkösen huutavan:
'Kasi ja Varjokettu on karannut! Voi  perkeleen perkele! Nyt kaikki etsimään niitä, ja Kasilta saman tien henki pois!!'

Alan itkeä, Kasi tulee ja halaa minua.
'älä itke, minä suojelen sinua!'
'Mutta jos ne aikoo tappaa sinut!'
'Sitten juostaan!'
Minä ja Kasi juoksemme niin kovaa kuin vaan jaloistamme pääsemme, mieleni äärettömään metsään. Demonit  saavuttavat meitä. Osa niistä leijuu ilmassa, ne lentävät kun kaikki eivät edes näytä ihmisiltä. Ne ovat nimenomaan Demoneita.

Siinä samassa kompastun jälleen kerran kantoon. Käsken Kasin jatkaa juoksemista, koska sen henki on uhattuna, minua ne ei voi tappaa joten Kasi jatkaa juoksemista. Demonit saavat minut kiinni.  Ne huutavat minulle. Itken vaikka Ykkönen käskee lopettaa, vedoten lain kohtaan numero 1. Ne kyselee missä on Kasi, en suostu kertomaan, ja ne lyövät minua. Alkavat taas repimään minua kohti tyrmää. Pistän vastaan, mutta kahdeksan vastaan minä, ei toivoakaan että voittaisin.