Demoneja!!

-

Ahdistus puristaa rintakehääni ja kurkkuani.
Hengittäminen on kuin raskasta työtä.
Ei tunnu hyvältä, ei sitten yhtään.

Antakaa mun tappaa itseni..! Miksi pitäis kärsiä täällä enenpää? Miksi pitäisi vielä hengittää....?

Demonit huutaa. Pelkään iltaa koska  Seitsemäs demoni otti eilen valtaansa. Tänä aamuna Viides otti tilanteen hallintaansa.  Ja Toinenkin demoni on näyttäytynyt.

Haluan että vaipuisin omaan universumiini. Ei tarvitsisi välittää mistään.. Antakaa mun mennä sinne..

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

auta mua

-
Auta mua.. Jos istuisin yksin nurkassa, itkien maailmani kauheutta, auttaisitko minua? Istuisitko viereeni, laittaisit käden olalleni ja sanoisit ei mitään hätää?  Jos itkuni ei siitä laantuisi, ottaisitko ja halaisit minua? Antaisitko minun ymmärtää, että välität? Ja välittäisitkö oikeasti? Etkä vain sanoisi niin?  Jos pistäisin vastaan, halaisitko silti? Vaikka kieltäisin?  Jos huudan sinulle, ethän mene rikki ja lähde pois? Tuskani haluaa minun olevan yksin. Ja minä tottelen sitä, vaikken halua. Pysyisitkö, silti vierelläni, et jättäisi yksin hädän hetkellä? Mä pelkään kosketusta, mutta samalla... kaipaan sitä. Auta mua. Mä en selviäkään yksin. Olisitko niin kiltti ja auttaisit mua? 
Lue lisää

Ihmiset vaan katselee, kun perhosen siivet särkyneet..

-
Istun ja tuijotan tuota kohtaa kännykän näytöllä. Mun ei tarvitsisi kuin hipaista sitä, mutta en uskalla, vaikka se helpottaisi, en pysty. Soita numeroon Valtakunnallinen kriisipuhelin.  Poistun puhelu tilasta ja kirjauduin tänne. En uskaltanut soittaa. Olo on vain pahentunut eilisestä. Mä en uskalla soittaa mihinkään, mitä mä sanoisin? Mitä jos jollakin on tärkeämpää kuin minulla? Tuijotan kännykän näppäimistön kirjaimia en meinaa keksiä niistä sanoja.. Ajatukseni ei kulje. Lasten ja nuorten chatti, mä haluan aloittaa keskustelun, mä vaan rupesin tärisemään kun ilmoitus tuli, keskustelussa yksi paikka auki.. Mutta kun mä en uskalla, mitä mä sanon?? Aloitin keskustelun, vaikka tilanne ahdisti. Sain kerrottua asiota, ja olo on helpompi. Ahdistaa enää lievästi, masentaa vieläkin aika pahasti. Muttei niin pahasti kuin eilen. Tuo 20 000kg:n paino rintakehän päällä ei ole katoamassa, en edes odottanut sitä. Mä en osaa elää ilman sitä. Ilman sitä, mä en ole mitään, en ...
Lue lisää

Todellisuus vai....?

-
Kuva
Oloni on todella epätodellinen. Mikä on totta ja mikä ei? Onko tämä todellisuus vai ei? Tapahtuiko tuo asia oikeasti? Juttelinko äsken terapeuttini kanssa?  Onko tuo ihminen oikeasti olemassa? Entä tämä henkilö joka istuu vieressäni, joka väittää ettei mua ole olemassa? Onko normaalia ettei jalat osu lattiaan? Onko nämä asiat mielikuvia vai totta? Onko ihan normaalia nähdä kuinka seinät hengittää ja kuinka katto laskeutuu päälleni?  Elänkö oikeasti vai en? 
Lue lisää