10.5.2017

Jos mä oon oikee...
Katson itseäni peilistä, ei, kuka tuo on? Mä vajoan kuiluuni.
Mä en näe enää valoa, mä oon liian syvällä täällä maailmani koukeroissa. Kuka mä oon? Miksi tuo kutsuu mua tuolla nimellä. Miksi mä oon täällä? Miksi mä en hengitä vaikka olen elossa?

Auttakaa mua! Joku huutaa pääni sisällä.  Mutta kuka? Pienen lapsen ääni kaikuu, mä katoan pääni sisälle. Missä todellinen minä on? Huhuilen itseäni. Joku sanoo etten ole lähettyvillä. Miten voin olla näin lähellä itseäni, mutta samalla näin kaukana? 

Vieraantunut itsestään mä oon. Se on dissosiaatioo. Missä mä oon? Kuka sä oot ja kuka mä oon? 
-MC mane 

Kävelen kaupunkiin, tunnen kuinka silmäni tyhjenee, heijastus ikkunasta ei näytä minulta, kuka tuo on? Kuiskaan. Missä on mieleni? Jossain kaukana. Tuntuu kuin joku hallitsisi kehoani. Tekisi kaiken mitä pitää, muttei ajattele mitään.

Lääkäri sanoi joskus ettei mulla voi olla dissosiaatiohäiriötä kun osaan kuvailla oireita niin hyvin ja oireeni ovat niin eläviä. Kai mä osaan niitä kuvailla kun juttelen muiden samanlaisten oireiden kanssa tappelevien kanssa.  

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tulossa hulluksi

Voimat loppu

Haluan kuolla