Huoli

Mä alan huolestua. Psykologi sanoi että mun paranoidiset ajatukset on tosi korkealla ja samoin psykoottisuus. Mutta onneks se sano että se ei usko että olisin psykopaatti. Vaikka oon kylmä tunteiltani, tai no, Lenita eli osa nro. 1 on. Se ei kykene tuntemaan myötätuntoa ketään kohtaan ja se on muutenkin tosi kylmä osa mua. 

Paranoidisista ajatuksista saan kiittää osaa nro. 11. Sehän on se vainoharhainen. Se nosti pisteet kattoon.

Kaikki tuntuu harhalta. Oon hautajaisissa, mä en usko tämän olevan totta, tää ei oo totta. Ei mun läheinen oo kuollut. Tää on epätodellinen maailma. Mä elän harha maailmassa. Vaikka tää on todellisuus.

Diapamin ansiosta oon pystynyt olemaan täällä. Jalka elää omaa elämäänsä, se yrittää viestiä että 'lähde pois, ja äkkiä!' Mutta mä en lähde. Vai pitäiskö uskoa? Mä en usko sitä, siitä käydään päässäni väittelyä. Kylläpäs uskon. Mä taidan lähteä, en lähde, lähden, en!!